Kylma porsas kotia

"Mika voi menna pieleen, menee pieleen."

Joku riivahenki on talla tavalla tainnut sanoa ja itselle se nyt ainakin piti paikkansa. Kylma, sade, kylma kosteus pistaa hermon lujille ja jotain on tehtava. Eilen onnistui kalliolla viela kylmettamaan itsensa niin, etta aamulla ei taas saanut sormia suoraksi ja kipu oli tuttua viime syksylta. Joten tiedossa olisi ei kiipeilya viikkoon muutenkin. Tulehtuneet sormen koukistajat. Olo myos hieman kuumeinen, joten ibumaxia on mennyt jo nelja kappaletta, jotta huomiseen jaksaa tsempata.

Tama kiittaa ja kuittaa, tulipahan tehtya. Ensi viikolle loistavia keleja toivoen!¡ (ainakin nyt ennustukset saisivat pitaa kutinsa :))

Suklaakakkua

Ei uutta Espanjan auringon alla. Kuulemma on sateisin kevat sitten 54 vuoteen eli jonkinlaista ennatysta on kunnia olla myos todistamassa. Ennatykset ovat rikottaviksi, joten 54 vuoden paasta ei kannata tulla kiipelemaan Espanjaan! :)

Tanaan oli perus shoppailupoopoilypaiva. Koitin loytaa erasta suurempaa markettia kaupungista ja ihan skillilla se sattu eteen. En tosin ollut ihan varma etta onko se se, mut kuusi kerrosta vakuutti asiasta. Ylhaalta loytyi myos suurenmoisia yllatyksia: ruokaa! Gluuteeniton vaihtoehto oli myos hyllyilla, kaikennakoista orgaanista tuotosta ja mika parasta, suklaakakkua. Ajattelin etta hei, jos ei paase kiipeemaan ni toiseksi paras vaihtoehto on iltateen kanssa nauttia pala kakkua. Hyvaa oli, sateen kohina himmeni edes hetkeksi ja olo alkaa tuntumaan jo melkein kotoisalta.

Eroski on jarjettoman kokoinen kauppakeskus aika lahella majapaikkaa. Hinnat ovat melkein siedettavia ja jotain tarjouksia saattoi jopa nakya. Pitaisiko siis kayda katsomassa uudet kengat vaikka.. Tama on muutenkin melkoisen luksuspaikka olla, koska kaytannossa kaikki turistinahtavyydet on muutaman minuutin kavelymatkan paassa ja keskustaan kavelee ehka 10=15 min. Joten mikapas tassa ollessa.

Blogipaivityksia tulee varmaan jatkossakin melkoisen tiuhaan. Ensi viikko naytti jo lupailevan parempaa kelia jolloin voisi suunnata vaikka pariksi viikoksi El Chorroon, mutta kaveri tuossa sanoi etta oli kuullut painvastaisia arvioita.. melkoinen oraakkeli tarvittaisiin nyt etta tietaisi minne menna. Nalle vissiin lahettelee 8c reitteja pohjoisessa, joten pitaisiko suunnata sinne..

Nimin. "¿Mika on liikaa?"

Kaahaa sataa!

Tommi Mçkinen varmaan. Mutta lahinna se tarkoittaa taalla sita etta vaan sataa. Kelissa ei ole suurta muutosta odotettavissa seuraavaan viikkoon. Ehka ensi viikon sunnuntaina saattaa olla aurinkoinen paiva. Se ei tietysti paljoa lohduta, kun kallio vuotaa kuitenkin muutaman paivan lapi jos aurinko ei porota taydella teholla. No tanaan se vahan ilmestyi ja katolla oli muutaman minuutin ajan mukava kahvista nautiskella.

Paivat on mennyt lahinna lukiessa ja nukkuessa. Ei hirveasti kiinnosta lahtea sateeseen tarpomaan, eilen tuli sitakin harrastettua. Turvamies katsoi hieman valppaammin kun menin marissa vaatteissa H ja M:lle. No ei mikaan ihme ollukaan, taisi kauppa olla vain naistenvaatteita taynna. Sunnuntaina oli nekin vahat kaupat kiinni joten turistipoopoilyks meni. Mitahan sita sitten tekee kun kirja on luettu?

Huomenna ilmeisesti saa ajaa jonnekin sisaseinalle. Sita voisi tehda kotonakin mutta onhan seina taas uusi. Tosin tieda keretaanko. Taalla edelleen ihmetyttaa se, miten johonkin yksinkertaiseen asiaan voidaan saada tuhraantumaan niin paljon aikaa. Esim. leffan aloittaminen. Juurikun luulee etta ok, play paalle ja eikun katsomaan niin ei. Yhtakkia tulee kaikkea muuta mita pitaakin tehda ja koota ja kasata. Sitten onkin mennyt tunti ja nyt on kaikki valmista. VIRHE. No joo, toisaalta sita haaraamista on hauska katsella ja se varmasti kuuluu siihen kokonaisvaltaiseen kokemukseen joka pelkalla suorittamisella jaa meilta usein huomaamatta. Katson muuten ranskankielista leffaa espanjalaisella tekstityksella.. juoni on janna mutta paaosan esittaja ei oikein vakuuta :)

Nimim. "Ilmoittakaa jos loydatte halpoja lentoja jonnekin missa ei sada!"

Viisinkertaisen maailmanmestarin siivellä!

Iloinen seuramatkalainen on taalla taas. Matka Helsingista Cordobaan ei kestanytkaan kuin about 12 tuntia, joten eilen oli illalla luvalla sanoen kanttu vei. Malagan lentokentalla onneksi bongasin kavereita, jotka olivat menossa rautatielle. "Remontin johdosta reitti on hieman muuttunut". No niin oli melko sokkelo. Juna Cordobaan olikin sitten helpompi loytaa. Kunnon yöunien jalkeen olikin mukava herata, sateeseen.

Satanut taalla on kuulemma jo kolmatta viikkoa ja ei viela nayttaisi parempaa olevan luvassa. No, nyt paikallistin suuren marketin jossa varmaan saa yhden paivan tuhrattua. Kaupunkina tama nayttaa olevan melkoisen viehattava, joten tekemista varmaan riittaa. Tietty kiipemaan oli tarkoitus tulla joten hieman tama kylma ja sade kalvaa.

Niin tuosta maailmanmesterista. Sattui Tommi Makinen olemaan samalla lomalennolla. Ei se hallakaan varmaan helppoa ole kun papparaiset kayvat muutaman napsun jalkeen jauhamaan rallista vaikka toinen haluaisi unohtaa edes toviksi ne asiat. Osansa kullakin.

Turvallisin kaupunkin tama varmaan on talla hetkella ikina, koska taalla on joidenkin ulkoministereiden konferenssi ja jokaisen kadun kulmassa tuntuu olevan poliisi. Ja muutamia juttuja on tasta kulttuurista selvinnyt jo ekoina paivina. Oppaassa sanottiin, etta Espanja kuuluu keskustelevaan kielikulttuuriin (tai jotain) eli hiljaisuus koetaan töykeäksi. Ei mikaan ihme etta taalla puhutaan koko ajan: kaikki se aika, minka taalla kayttaa minka tahansa odottamiseen, olisi tosi tylsaa muuten! Kun kaikki tuntuu aina kestavan, "maybe later, mañana".. miten vaan :). Suomalainen on helisemassa siina vaiheessa kun pitaisi pitaa keskustelua ylla.. et onko sit kulttuurisesti lottovoitto syntya Suomeen? Ainakin hiljaisuus ei ole paha asia, mutta tuoko puhelias tapa ihmisesta toisen puolen esille, tieda sita sitte. Ainakin koko ajan on skarpattava ja valilla suomalainen asenne saa vallan. No, ei taalla hirveasti ole viela oltukaan.

Tassa muutamia kuvia taman paivan touhuista


Tuli vierailtua myos Cordoban palolaitoksella.










Tuolla sijaitsee keivi.

Pallokoira... eiku palokoira. Palolaitoksella toissa siis.



Pallomiehet kiipeilee.

Niin ja pahoitten ään puuttumista.. nappaimistosta on vissiin Espanjan versiossa unohtunut kyseinen kirjain! (ei jaksa aina kikkailla noita pisteita) Rankka lukea, tiedan.

Terveisin nimim. "Miten nopeasti lumi voi sulaa"

Miksi ketun häntä on valkoinen?

Pieni kettu nimeltä Kemach

Kauan sitten, kun köydet olivat vielä hamppua ja kiipeilijät rautaa, eli pienessä laaksossa kettu nimeltä Kemach. Iloisesti heiluttaen punaista häntäänsä se juoksenteli pitkin poikin sen niin tutun vuoren juuren ympärillä. Kemach oli usein aamuisilla taaperruksillaan ihmetellyt, mitä nuo kummat oliot ovat jotka puuskuttavat ja pitävät ihmeellistä kilinää aivan sen pesäkolon lähellä. Jokin siinä kilinässä sai Kemachin mielen rauhattomaksi joka ilta. Se mietti, mistä tuo ihmeellinen kilinä voi syntyä ja mitä ihmettä sieltä sen niin tutun vuoren huipulta voi löytyä, jota se oli vain katsellut iltaisin kuun loisteessa. Joka ikinen päivä sinne oli menossa koko ajan vain enemmän ja enemmän ihmeellisiä otuksia.

Vuosien saatossa Kemach oli nähnyt monen tuollaista kilinää ja mölinää pitävän otuksen kapuavan sen niin tutulle vuoren huipulle. Eräänä iltana Kemach sai idean. Jos kerta kaikki muut menevät vuoren huipulle, miksi hänen pitäisi aina jäädä tähän tuttuun laaksoon. Miksei hänkin voisi mennä käymään siellä? Oliko siellä erilaista kuin täällä laaksossa? Sitten Kemach alkoi kuvittelemaan, miten kauniilta hänen oma rakas kotilaaksonsa voisi sieltä näyttää. Ja miten hurjan kauaksi sieltä voisikaan nähdä.

Eräänä iltana kotka nimeltä Hauho sattui istahtamaan suurelle kivelle Kemachin viereen. "Miltä laakso näyttää sinusta sieltä ylhäältä?", kysyi Kemach Hauholta. "Epämääräisesti", vastasi Hauho. "Kaikki on niin sumuista kun olen jo iäkäs ja niin monia laaksoja nähnyt. Mutta miksi sinä et ole vielä noilla silmilläsi käynyt katsomassa tuolta korkeuksista laaksoasi?" Kemach ei osannut siihen vastata. Siitä hetkestä jäi Kemachin karvaan kutina, jota ei raaputtamalla saanut pois.

"Taas ne kilkattaa ja mölisee ja nauravatkin", Kemach manaili. "Nyt kyllä katson, miten se tapahtuu, se tuonne ylös kipuaminen."

Kaikilla olioilla tuntui olevan valkoiset tassut, ja nenä ja milloin mikäkin osa siinä tuoksinnan ja mölinän keskellä. Kemach vilkaisi omia tassujaan ja totesi:" Ei näillä punaisilla töppösillä mitään kiivetä. Minunkin on saatava tuota valkoista. Juttua." Niin se hiipi lähemmäksi niitä niin kummallisia, mutta niin kiinnostavia otuksia ja huomasi purkin, jossa tuota valkoista juttua oli.

Se hiipi lähemmäksi, kyyristyi hyppäämään ja juuri silloin jokin otuksista huusi:"#¤##%/%!" Kemachan oli vain kettu, ei hän ymmärtänyt ihmisten kieltä. Mutta siinä tuoksinnassa se pääsi loikkimaan takaisin metsään ja karkuun niitä hirvityksiä. Tosiasiassa otukset yrittivät vain kutsua Kemachia luokseen ottaakseen hänestä kuvan, mutta mistä Kemach-polo olisi sitä arvannut. "Minulla on valkoiset tassut ja mitä kummaa, häntäni pää on myös valkoinen!" Sen jälkeen Kemach tiesi, että nyt hänkin voisi lähteä kohoamaan tuota vuorta pitkin ja näkisi kaiken sen mistä vain Hauholla oli muistot jäljellä. Kemach oli ohimennen huomaamattaan hypännyt valkoista pölyä sisältäneeseen säkkiin. Ja sen jälkeen vielä pullon päälle, josta roiskahti jotain valkoista, hyvin pahanmakuista vettä.

Kemach ei tiennytkään, että tuo valkoinen aine, jota myös pullosta oli sen tassuille ja hännälle lentänyt, olikin nestemmäistä mangnesiumia. Ketun turkki vain on niin hienojakoista karvaa, että nestemankka ei siitä lähde millään pois. Tämän vuoksi myös ketun hännänpää on valkoinen. Tuosta päivästä lähtien ketut ovat kiivenneet ties kuinka monen vuoren huipulle.

Ja voivat puhua siitä, miten kauniilta kotilaaksot näyttävät niin korkealta.