torstai 22. lokakuuta 2015

Ehkä pahin virhe minkä kiipeilyä aloittaessa tein (+vinkki lopussa)

Kiipeilyyn jäi koukkuun. Täysin. Ja onneksi.

Ensimmäiset puoli vuotta olivat kiipeilyn kannalta hienoa aikaa. Tuntui, että joka viikko kehittyi pikkaisen ja tunne kiipeilyn jälkeen oli jotain, mitä ei muualta saanut.

Samalla se muodostui tärkeäksi osaksi elämää.

Yhtäkkiä huomasi, että oikeastaan kaikki, mitä tekee, on jotenkin kiipeilyyn liittyvää: mitä tekee viikonloppuna tai minne seuraava ulkomaanreissu voisi suuntautua. Kiipeilyähän siellä pitää olla.

Myös se, mitä syö, piti jotenkin palvella kiipeilytavoitteita.

Jostain syystä sai sellaisen käsityksen, että painon pitäisi tippua, tai ainakaan sitä ei saisi tulla lisää. Ja että rasvat ovat pahasta. Yksinkertainen ongelma ratkaisuun oli rasvan välttäminen. Kilpailuihin valmistautuessa tämä oli jo otettu keinolaariin, jotta kropan saisi lentokuntoon. Myöhemmässä vaiheessa aloin syömään kevyttuotteita, ja jopa jauhelihasta piti valita kevytversio (jossain vaiheessa kasvissyönti tuli mukaan kuvioon, mutta ei siitä sen enempää).

Erilaisia ravinto-oppaita tuli tietenkin selattua, ja tuntui, että seuraavaksi pitäisi varmaan mennä opiskelemaan ravitsemustieteitä, jotta asiasta ymmärtäisi varmasti tarpeeksi… Itä-Suomessa oli muutenkin Pohjois-Karjala projektin henki käynnissä, joten tyydyttyneet rasvat olivat jo lähtökohtaisesti meillä päin pahasta.

Mutta mitä sitten kävikään?

Tästä voisi varmaan kirjoittaa pitempäänkin, mutta lopputulema oli se, että yhtäkkiä ei meinannut enää jaksaa treenata niin kuin ennen. Samoin ihmeelliset kivut käsivarsissa alkoivat yleistyä. Eikä niitä saanut hieronnalla, levolla (joskus tuli jopa usean kuukauden tauko), akupunktiolla taikka venyttelyllä pois. Tietokonepäätteellä tehty työ pahensi rannevaivoja niin pahaksi, että hiiren käyttö oli yhtä tuskaa.

En tietenkään voi sanoa yksiselitteisesti, mikä aiheutti minkäkin tai mistä kivut ja muut omituiset vaivat johtuivat. Eli oliko syy vääränlaisessa treenaamisessa vai ruokavaliossa vai niiden yhdistelmässä. Ehkä molempia. Mutta kroppa kertoi, että jossain oli menty pahasti vikaan. Siinä kohtaa kun yksi leuka teki hirveätä tuskaa, ja talven treenaukset olivat taas jäämässä olemattomiin, alkoi todella miettiä, mikä järki tässä on.

Mutta vaadittiin vielä useampi vuosi, ennen kuin tajusin, missä menin vikaan ja mitä kannattaa tehdä.

Miten sitten pääsin omista kivuista aikoinaan pikaisesti eroon?

Ei auttanut akupunktio.

Ei hieronta.

Ei venyttely.

Tässä tulee lupaamani vinkki. Aloin syömään eräänä maanantaina magnesiumsitraattia (poretablettina) ja kalanmaksaöljyä, ja keskiviikkona hämmästyksekseni kivut olivat poissa. Johtuiko näistä? Voi olla. Olin jo kuukauden päivät yrittänyt päästä kivuista eroon.   

Jos mietit, miten ruokavaliolla kannattaa kiipeilysuoritustaan parantaa, kannattaa lukea tämä Suihkosen Henkan haastattelu. Siitä ehkä saa oivallusta perusajatuksesta, miten ruokailuun kannattaa suhtautua. Koska kokeilut saattavat viedä sinut vain ojasta allikkoon.


Niin ja omituiset kivut käsivarsissa kannattaa hoitaa ajoissa pois, etteivät jää vaivaamaan pitemmäksi aikaa. Vaikka miten olisi mukava mennä kiipeilemään.