torstai 14. heinäkuuta 2016

5 vinkkiä aloittelijoille, joilla vältät nolot kiipeilytilanteet

Kiipeilystä menee helposti sekaisin. 

Kiipeilyssä, kuten monessa muussakin lajissa, on erilaisia kirjoittamattomia sääntöjä tai ohjeita, jotka eivät välttämättä heti ole aloittelevalle kiipeilijöille tuttuja ja jotka usein tulevat ilmi muiden kertomana.

Ja joita ”rikkomalla” saatat kuulla asiasta. Pitkään.

Pidempäänkin harrastanut voi saattaa itsensä ehkä jopa hieman epämukavaan sosiaaliseen tilanteeseen, jos nämä ohjeet unohtuvat mielestä hetkeksi hetken huumassa.

Tässä muutama vinkki, joiden avulla vältät pahimmat kanssakiipeilijöiden kummastuneet katseet.

1. Älä kerro betaa*

Okei. Tämä ei ehkä heti aloittelevia kiipeilijöitä koske, mutta usein hyvä fiilis vie mennessään, ja kun tovin taisteltuaan on saanut itselle vaikean tuntuisen reitin kiivettyä, oman betan haluaisi huutaa koko maailmalle.

Tässä kohtaa kannattaa vetää kerran henkeä.

Hallissa tai kalliolla voi olla joku, joka haluaisi koittaa jopa onsightata kyseisen reitin. Se tarkoittaa reitin kiipeämistä ilman etukäteistietoa reitistä. Jo maininta ”kruxi on kolmannella pultilla” pilaa tämän mahdollisuuden, jos saittaamisen etiikkaa tulkitsee tiukimman mukaan (siksi reittikuvaukset omissa kommenteissa 27cragsissa kannattaa ehkä jättää pois, vai mitä olette mieltä?)

Joskus liian innokas neuvojen huutaminen voi vain ärsyttää toista.

Reitti voi nimittäin olla sellainen, jota on säästetty vuosien ja vuosien ajan saittaamista varten, ja yksi tokaisusi saattaa romuttaa sen haaveen.
Joten on kohteliasta kysyä ensiksi toiselta, haluaako hän neuvoa reitille.

"Yleensä reittien ratkaisu yhdessä on mitä hauskinta, ja yksi oleellisin asia kiipeilyssä, joten tällaista yhteistoimintaa Ketunhäntä mankassa kyllä suosittelee."

2. Harjaa reitti

Tämä toimii niin sisällä kuin ulkonakin. Ainakin suosituimmilla köysireiteillä tahtoo otteet täyttyä mankasta, ja jos niitä pyyhkäisee vähän alas tullessaan, seuraavalla on kivempi kiivetä.

Ulkona tämä korostuu siinä vaiheessa, kun kiviin piirtelee tikkimerkkejä. Ne nyt ainakin olisi hyvä harjata pois, jottei kivi näyttäisi ihan rumalta ulkopuolisten silmissä. Tämä voi myös maanomistajaa kauhistuttaa, jos kivet ovat viivoja täynnä.

Sama juttu, jos otteet pöllyyttää täyteen mankkaa. Sitä paitsi, se ei ainakaan otteiden kitkaa paranna, että niissä on kestomankka säilynyt talven yli…

Köysireiteille on myös joskus mukava merkata tärkeät jalkaotteet valmiiksi, joten niistä on hyvä harjata omat merkit pois.

Täytyy myöntää, ettei tätä aina itse muista tehdä, mutta tätä nykyä asiaan on kiinnittänyt vähän enemmän huomiota. Varsinkin silloin kun reitti ei ole sattunut menemään.

3. Muista kieli

Keskellä metsää, yksin tai kaverin kanssa, karjaisut ja maanittelut voivat olla ihan ok.

Mutta usein tämä ei ole tilanne. Kalliolla tai hallissa voi olla lapsia, jotka imevät vaikutteita vanhemmilta sienen lailla.

Ja voi olla kohteliasta tuolloin jättää ne pahimmat ärräpäät sanomatta, vaikka kuinka harmittaisi.

Samoin kallioilla äänet kantautuvat helposti kauas, varsinkin paikoissa jotka ovat lammen tai järven rannalla, ja vierellä olevat mökkeilijät eivät välttämättä kovin kauaa jaksa kuunnella huutoa.

Tästä sitten rapsahtaa helposti ongelmia kalliolle pääsyn suhteen.

Joten kieli on hyvä pitää kurissa, vaikka liikaa itsesensuuria on hyvä välttää. Kiipeilyssä on kyse tunteista, joten karjaisut kuuluvat lajiin ehdottomasti. Etenkin kovia muuveja tehtäessä se voi joskus olla erona onnistumisen ja epäonnistumisen välillä.

4. Katso minne parkkeeraat

27cragissa on usein mainittu, jos sektorilla on jotain huomioitavaa accessin suhteen. Esimerkiksi sovittua parkkipaikkaa on syytä käyttää ja tietä ei saa blokata.

Kiipeily-lehdestä** löytyy myös viimeisin tieto esimerkiksi kiipeilykielloista joillain alueilla.

Facebookin SKIL Access -ryhmästä on myös syytä käydä tykkäämässä.

Ja kalliolle mennään sovittua reittiä pitkin, ei esimerkiksi pellon poikki.



5. Korjaa roskat pois

Tämän nyt pitäisi olla kaikille itsestään selvä asia, mutta tätä ei voi korostaa tarpeeksi.

Kun muistat, että viet sen pois mitä olet sinne tuonutkin, niin pärjäät jo hyvin. Tupakan tumpit, banaanin kuoret, teipin palat ym. joutaa pois kalliolta. Jos siellä on yksi tölkki niin kohta on toinenkin, ja kierre on valmis.

Uskon kuitenkin, että kiipeilijät ovat keskimääräistä ympäristötietoisempia luonnossa liikkujia, mutta tätä asiaa ei nykypäivänä voi korostaa liikaa accessongelmien ja lisääntyvän kiipeilijämäärän myötä.

Näitä välttämällä luulen, että saat pian hyvän kiipeilykaverin maineen.

Mutta jäikö listasta jokin tärkeä juttu mainitsematta? Kerro siitä kommenttikentässä.

Hyviä hetkiä kiipeilyn parissa!

*Betan voisi sanoa olevan vaikka se tapa miten reitti kuuluisi kiivetä. Sekvenssi on lähisukulainen betalle. Sen voisi käsittää vaikka betan osana, esimerkiksi kruxisekvenssi: missä järjestyksessä käsiä ja jalkoja täytyy liikuttaa. Kruxi taas on reitin vaikein kohta. Näitä voi olla useita. Tunnetaan myös turkulaisena kiipeilyseurana. Toppi on taas viimeinen ote mikä reitillä on.


**Ketunhäntä mankassa puoltaa vahvasti Kiipeily-lehden painetun version säilymisen puolesta.