Sisu Masters 2016 jälkikirjoitus

Sisu Masters 2016

Paluu todellisuuteen.

Toista kertaa järjestetty Sisu Masters ei todellakaan pettänyt (vaikka luulin, että näitähän on järjestetty joka vuosi!) 

Vuodet todellakin ovat muuttuneet viikoiksi…

Jo vuonna 2013 olleet kisat jättivät hyvän fiiliksen sormenpäihin, vaikka silloin niitä seurasinkin ruudun äärellä. Paikan päällä koettuna tällaiset tapahtumat vain nousevat uusiin sfääreihin. 

Daniel Woods - Will he adapt?

Sisu Masters 2016 series continues. Interview made together with Pure8a-blog. 31st of March 2016.

”How is it going Dave?”

“It’s going! I try to make a really long boulder, because I am not the strongest guy here and everybody else is doing some freaking 8C boulders!”

Then he grabbed few slopers and continued his routesetting.

Few moments later Daniel finished his boulder. Everything is good.

c Aki H.

But is it a good time for a little chat? 

Ilari Kelloniemi – Pilkkimistä ohuella jäällä

Sisu Masters 2016 haastattelut jatkuvat.

Kun aloitin kiipeilyn, en oikeastaan tiennyt siitä mitään, mitä lajin ympärillä pyörii tai mitä siihen liittyy.

Taisinpa kerran tokaista, että ”Ai kuka Chris Sharma?”

Dosage-videoiden kasvattina, Dave Graham oli kiipeilytaidoistaan tullut jo tutuksi. Joskus mietin, että olisipa siisti joskus tavata herra (mutta en koskaan uskonut niin käyvän).

Ennen kuin nyt. 

Jimmy Webb – Uncensored

c Aki H.

Interview made together with Pure8a 31st of March at Sisu Masters (Kattilahalli) in Helsinki.

What could be the first impression about Finns? Blond people wearing black clothes.

Not far from the truth.

(If you want to learn more about Finns, check Finnish nightmares.) 

While Dave was still looking holds for his problem (or his shirt), Jimmy was more or less ready. 

Henrik Suihkonen - ikuisuusprojektin todentaja (eli Sisumastersin puuhamies)

Kuva Aki H. www.pure8a.blogspot.fi

"Suomalaisen kiipeilyn isä ja äiti."

Näin Henkkaa kuvailtiin (hieman pilke silmäkulmassa), kun ympärillä häärääviltä henkilöiltä kysyin, mitä he hänestä sanoisivat.

Jokainen, joka kiipeilyn parissa on aikaansa viettänyt, ei varmasti ole voinut välttyä kuulemasta Henkasta. Viimeistään silloin, kun Suomen kalliokiipeilyreitit -kirjan on aukaissut, on nähnyt Suihkosen tyylilleen uskollisesti krimppaamassa Adlonin kruxissa.

Haasteet eivät kiipeilystä lopu. Ja jos ei muuta, niitä keksitään. Sisumasters-boulderkilpailu on yksi esimerkki siitä, mitä asialle omistautuneet henkilöt voivat saada aikaan.

Miten ihmeessä Suomeen (siis Suomeen) on voitu saada joukko maailman parhaita boulderoijia yhteen tilaan suunnittelemaan itse reittinsä?

Tajuammeko me edes miten kova juttu se on? 

Jimmy Webbin vinkkejä greidaukseen

Arpapeliä?

Greidaus on kiipeilyn suola.

Ja pippuri, jos niikseen tulee. Välillä jos sitä laittaa liikaa, tulee sanomista, jos liian vähän, tulee sanomista.

Numero antaa jonkinlaista osviittaa siitä, mihin reitillä on syytä varautua. Ja kannattaako reitille edes lähteä, vielä. Tai koittaako onsightiä vai suostuuko suosiolla roikkumaan köydessä pultilta pultille.

(Joskus tosin reitti saatetaan "sand bagata" eli tahallaan greidataan helpommaksi, mitä se sitten todellisuudessa on. Mukavaa käytännön pilaa...).

Greidaus on jokaisella sektorilla omansa, tai näin ainakin tuntuu. Se luo klassikkoja, ja välillä reitin maine kiirii toiselle puolelle maata (kuten Kustavin "reittien greidaus alkaa ensimmäisen kahden metrin jälkeen" -tapa). Eli jos Kustavissa vitosen reitille tuntuu vaikealta edes päästä, kannattaa muistaa tämä... 

Pieni lisäys viimeisimpään Kiipeily-lehteen

Kuvien ja videoiden ottaminen kuuluu kiipeilyyn oleellisesti. Ja jos kaverin tekeleitä käyttää, niin silloin luvan kysyminen ja kuvaajan nimen kertominen on paitsi hyvän tavan mukaista, myös suositeltavaa, riippuen tietysti siitä, mitä kaverin kanssa sovitaan (joskus olen itsekkin syyllistynyt siihen, että "kuvahan on minusta, kai sitä saa käyttää miten haluaa" ajatteluun").

Kuvaajalla on saattanut olla suunnitelmia otoksen varalle, ja kerran nettiin laitettu ei enää ole sillä lailla uniikki, että sitä voisi myydä tai käyttää muualla, välttämättä.

Kiipeily-lehti noudattaa samanlaista Kuva-ja-nimi -politiikkaa.