Kiipeilystä menee helposti sekaisin.
Kiipeilyssä, kuten monessa muussakin lajissa, on erilaisia
kirjoittamattomia sääntöjä tai ohjeita, jotka eivät välttämättä heti ole
aloittelevalle kiipeilijöille tuttuja ja jotka usein tulevat ilmi muiden
kertomana.
Ja joita ”rikkomalla” saatat kuulla asiasta. Pitkään.
Pidempäänkin harrastanut voi saattaa itsensä ehkä jopa
hieman epämukavaan sosiaaliseen tilanteeseen, jos nämä ohjeet unohtuvat
mielestä hetkeksi hetken huumassa.
Tässä muutama vinkki, joiden avulla vältät pahimmat kanssakiipeilijöiden
kummastuneet katseet.
1. Älä kerro betaa*
Okei. Tämä ei ehkä heti aloittelevia kiipeilijöitä koske,
mutta usein hyvä fiilis vie mennessään, ja kun tovin taisteltuaan on saanut
itselle vaikean tuntuisen reitin kiivettyä, oman betan haluaisi huutaa koko
maailmalle.
Tässä kohtaa kannattaa vetää kerran henkeä.
Hallissa tai kalliolla voi olla joku, joka haluaisi koittaa jopa
onsightata kyseisen reitin. Se tarkoittaa reitin kiipeämistä ilman
etukäteistietoa reitistä. Jo maininta ”kruxi on kolmannella pultilla” pilaa
tämän mahdollisuuden, jos saittaamisen etiikkaa tulkitsee tiukimman mukaan (siksi
reittikuvaukset omissa kommenteissa 27cragsissa kannattaa ehkä jättää pois, vai
mitä olette mieltä?)
Joskus liian innokas neuvojen huutaminen voi vain ärsyttää
toista.
Reitti voi nimittäin olla sellainen, jota on säästetty
vuosien ja vuosien ajan saittaamista varten, ja yksi tokaisusi saattaa romuttaa
sen haaveen.
Joten on kohteliasta kysyä ensiksi toiselta, haluaako hän neuvoa
reitille.
"Yleensä reittien ratkaisu yhdessä on mitä hauskinta, ja yksi
oleellisin asia kiipeilyssä, joten tällaista yhteistoimintaa Ketunhäntä mankassa kyllä
suosittelee."
2. Harjaa reitti
Tämä toimii niin sisällä kuin ulkonakin. Ainakin suosituimmilla
köysireiteillä tahtoo otteet täyttyä mankasta, ja jos niitä pyyhkäisee vähän
alas tullessaan, seuraavalla on kivempi kiivetä.
Ulkona tämä korostuu siinä vaiheessa, kun kiviin piirtelee
tikkimerkkejä. Ne nyt ainakin olisi hyvä harjata pois, jottei kivi näyttäisi
ihan rumalta ulkopuolisten silmissä. Tämä voi myös maanomistajaa kauhistuttaa,
jos kivet ovat viivoja täynnä.
Sama juttu, jos otteet pöllyyttää täyteen mankkaa. Sitä
paitsi, se ei ainakaan otteiden kitkaa paranna, että niissä on kestomankka säilynyt
talven yli…
Köysireiteille on myös joskus mukava merkata tärkeät
jalkaotteet valmiiksi, joten niistä on hyvä harjata omat merkit pois.
Täytyy myöntää, ettei tätä aina itse muista tehdä, mutta
tätä nykyä asiaan on kiinnittänyt vähän enemmän huomiota. Varsinkin silloin kun
reitti ei ole sattunut menemään.
3. Muista kieli
Keskellä metsää, yksin tai kaverin kanssa, karjaisut ja
maanittelut voivat olla ihan ok.
Mutta usein tämä ei ole tilanne. Kalliolla tai hallissa voi
olla lapsia, jotka imevät vaikutteita vanhemmilta sienen lailla.
Ja voi olla kohteliasta tuolloin jättää ne pahimmat ärräpäät
sanomatta, vaikka kuinka harmittaisi.
Samoin kallioilla äänet kantautuvat helposti kauas,
varsinkin paikoissa jotka ovat lammen tai järven rannalla, ja vierellä olevat
mökkeilijät eivät välttämättä kovin kauaa jaksa kuunnella huutoa.
Tästä sitten rapsahtaa helposti ongelmia kalliolle pääsyn
suhteen.
Joten kieli on hyvä pitää kurissa, vaikka liikaa
itsesensuuria on hyvä välttää. Kiipeilyssä on kyse tunteista, joten karjaisut
kuuluvat lajiin ehdottomasti. Etenkin kovia muuveja tehtäessä se voi joskus
olla erona onnistumisen ja epäonnistumisen välillä.
4. Katso minne parkkeeraat
27cragissa on usein mainittu, jos sektorilla on jotain
huomioitavaa accessin suhteen. Esimerkiksi sovittua parkkipaikkaa on syytä
käyttää ja tietä ei saa blokata.
Kiipeily-lehdestä** löytyy myös viimeisin tieto esimerkiksi
kiipeilykielloista joillain alueilla.
Facebookin SKIL Access -ryhmästä on myös syytä käydä
tykkäämässä.
Ja kalliolle mennään sovittua reittiä pitkin, ei esimerkiksi
pellon poikki.
5. Korjaa roskat pois
Tämän nyt pitäisi olla kaikille itsestään selvä asia, mutta
tätä ei voi korostaa tarpeeksi.
Kun muistat, että viet sen pois mitä olet sinne tuonutkin,
niin pärjäät jo hyvin. Tupakan tumpit, banaanin kuoret, teipin palat ym. joutaa
pois kalliolta. Jos siellä on yksi tölkki niin kohta on toinenkin, ja kierre on
valmis.
Uskon kuitenkin, että kiipeilijät ovat keskimääräistä
ympäristötietoisempia luonnossa liikkujia, mutta tätä asiaa ei nykypäivänä voi
korostaa liikaa accessongelmien ja lisääntyvän kiipeilijämäärän myötä.
Näitä välttämällä luulen, että saat pian hyvän
kiipeilykaverin maineen.
Mutta jäikö listasta jokin tärkeä juttu mainitsematta? Kerro
siitä kommenttikentässä.
Hyviä hetkiä kiipeilyn parissa!
*Betan voisi sanoa olevan vaikka se tapa miten reitti
kuuluisi kiivetä. Sekvenssi on lähisukulainen betalle. Sen voisi käsittää
vaikka betan osana, esimerkiksi kruxisekvenssi: missä järjestyksessä käsiä ja jalkoja täytyy liikuttaa. Kruxi taas on reitin
vaikein kohta. Näitä voi olla useita. Tunnetaan myös turkulaisena
kiipeilyseurana. Toppi on taas viimeinen ote mikä reitillä on.
**Ketunhäntä mankassa puoltaa vahvasti Kiipeily-lehden painetun
version säilymisen puolesta.
