torstai 20. toukokuuta 2010

Happo-Lepakoita ja Demoni-Muurahaisia

Tukka-Jukka kurkistaa.

"Se sataa koko kaksi seuraavaa viikkoa!" Tämä oli epätodellinen huuhahdus Helsinki-Vantaan lentokentällä kun katsoimme viimehetken säätiedotuksia tietokoneelta. Ottaakko jatkoyhteys Milanosta Malagaan vai mitä?! Reissu 30.4. - 19.5.2010 Italiaan näytti melko synkältä.
Kaikenlaista voi sattua kuitenkin. Onneksi kaveri oli jo katsonut torstaina vaihtoehtoista paikkaa Arcolle (jonne alunperin oli tarkoitus mennä). Finale Ligure on kunnon turistikohde Välimeren rannalla ja eivät kalliotkaan niin kaukana ole. Tosin paikka on sellainen, että en high seasonin aikaan siellä haluaisi olla..

Mitä noista kahdesta ja puolesta viikosta voisi sanoa? Monta rastia tuli ruutuun heti ensimmäisenä päivänä: menomatka kentältä Ligureen meni hyvin, poliisi pysäytti vain kerran :) Kiipeilyllisesti paikka ei ehkä noussut aivan Arcon tasolle, mutta kuten aina käy, parhaat reitit ja sektorit löytää vasta sitten viimeisinä päivinä. Vai johtuisiko se siitä, että kiipeilytaito ulkona kehittyy tuona aikana huomattavasti. Pitkä talvi kuitenkin vähän ottaa onsight taitoja pois ja siinä menee tovi ennen kuin kiveä osaa taas lukea tai että luottaa niihin olemattomiin jalkkiksiin tai pelkkään kitkaan (tosin 30m 6c släbi pistää kyllä jotain jo oppimaan:)). Jokainen meistä sai varmasti rutkasti lisää kokemusta mankkapusseihin ja jokaisella taisi jäädä hyvä mieli paikasta. Ja jos mietitte, että tuliko kiivettyä niin sanotaanko näin, että joka päivä kiivettiin kuin viimeistä päivää kun aina luvattiin sadetta seuraavalle päivälle. Mutta kuinkas ollakkaan, pidimme kokonaista 3 kiipeilemätöntä päivää. Ja viimeinen viikko tuli kiivettyä 7 päivää putkeen (kengät kuluneet kärjestä jo aika hyvin vaikka uusilla kumillä lähettiin).
Lähestymisten suhteen lainaan nyt topon tekstiä:"Paikan luonteeseen kuuluu se, että kalliot ja sektorit täytyy löytää itse. Jopa paikalliset eksyvät usein." Joten jos urheilumieltä ja seikkailuhenkeä löytää niin tämä on oikea paikka. Meillä tais pööpöilyennätys olla jotain 2 tuntia... Ja kannattaa vähän katsella mihin pokettiin sormensa työtää..niitä eläimiä voi olla joka paikassa. Miulla kävi yhdellä reitillä niin, että yksi poketti kävi sähisemään, joten aika nopeasti piti sormet kiskasta poikkeen. En jäänyt katsomaan, että oliko kyse käärmeesta, linnusta vai lepakosta mutta sen kohdan kiersin kyllä kaukaa. Arvailimme sitten jälkikäteen, että lepakko sen täytyi olla.
Niin ja se sade. Jostain syystä pilvet kiersivät aina Finale Liguren vaikka Lombardiassa oli ukkosta ja mutavyöryjä (siis siellä Arcossa minne piti mennä). Jos ajoi vaikka muutaman kymmenen kilometriä mihin päin tahansa niin siellä satoi. Jännä homma. Apinoilla kävi tuuri. Joten paikkaa voi suositella jos säät näyttävät muualla epävakaisilta.
Yhteenvetorastit:

- Coop (ehkä pahin rasti)
- poliisi pysäytti kerran
- autostradalla ajaminen
- 4:llä eri tavalla maksettu tietulli (ois jääny tämäkin jos oltas menty poismenomatkalla heti oikeaa reittiä) Oli hieman kuumat paikat kun 10 autoo on perässä ja yks jos toinenkin tööttää ja joku huutelee eikä ole mitään hajua mitä tehdä! No onneks Visa autto.
- 2 käärmettä bongattu polulla
- skorpioni
- näköyhteys vuohiin (varmistaja rupesi lauleskelemaan ihan omituisia, kiva oli just kruksissa pysyy pokkana, mut tuli kiire kyllä poikkeen kun uros kävi teroittamaan sarviaan puuhun:))
- kaikennäköisiä voltteja :)
- lähikaupasta ostettiin speckit loppuun (olivat kummissaan "500 g? Really?) No eivät myyneet niin paljoo..
- jäätelön syönti
- ym. :)
Loppuun vielä muutamia kuvia paikasta. Omalla kameralla ei ole hirveästi kiipeilykuvia, joten niitä pitää kavereilta kysellä.


Kohtapa nähdään taas kotikallioilla. Ja saatte ehkä tutustua uuteen kiipeilykerholaiseen, Kräpsyyn. Mutta siitä sitten myöhemmin :)
- Jussi





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti