sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Uuden kiipeilypaikan äärellä: Murtamo Rauma

Kiipeilyä Raumalla


Pieni kertomus uuteen kiipeilypaikkaan menemisestä. Siinä on aina riskinsä. Ja lopussa on myös pieni yllätys edun muodossa Loco Rock kiipeilykauppaan.

Kun aloitit kiipeilyn, olisitko uskonut miten paljon kyttäät sääkarttoja kesäisin?

Tämä viikko ei ollut minullakaan poikkeus. Koko viikko oli elätelty toiveita, että jospa se helle ei vielä tulisi ja mikä tärkeintä, kunpa ei sataisi.

Tosin viime vuosina on ollut melko yleistä se, että viikonloppuisin ei sada. Paitsi se vuosi, jolloin satoi aina kun kaveri oli Helsingistä käymässä kylässä.

Mutta nyt näyttäisivät kaikki palaset loksahtavan kohdalleen.

Minne tänään suunnattaisiin?


Viestittely kävi kuumana, minne lauantaina suunnattaisiin. Nyt olisi koko päivä aikaa, joten olisi mukavampi lähteä Impivaaraa kauemmaksi kiipeilemään.

Kaverit olivat bonganneet Rauman suunnalta kiivettävää. Paikan piti olla sellainen, jossa jokaiselle olisi jotain.

No hei!

E8 Rauman suunnalla vaikuttaisi täydelliseltä.

Kunnes katsoimme tarkemmin.

torstai 8. joulukuuta 2016

Kiipeilyblogikyselyn tulokset


"Hauska kysely!"

Oho!

Jostain muistin syövereistä pulpahti esiin ajatus.

Ja ei mikä tahansa.

Minähän olin joskus tehnyt pienen kyselyn blogissani!

Ja jos totta puhutaan, tämä on ollut mielessä useammin kuin kerran, ja nyt, kohta vuoden vaihtuessa, ehkä nämä tulokset on ihan hyvä saattaa sinun(kin) tietoosi.

Onpas aika vierähtänyt totta tosiaan. Kyselyn järjestin välillä 27.2. - 12.3.2016.

Sen jälkeen on tapahtunut jo paljon: pääsin paiskaamaan kättä muun muassa Daniel Woodsin, Jimmy Webbin ja Dave Grahamin kanssa, kiipesin ensimmäisen 7c reittini ja olen ollut terveenä pitkästä aikaa (kop kop).

No mutta. Tässäpä yhteenveto pienestä kyselystäni.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Lähetyssoppa joka toimii!



Nyt olen tainnut löytää yksinkertaisen keinon, millä kiipeily kulkee.

En tiedä mikä siinä on, mutta toisina päivinä kiipeily kulkee ja toisina (yleensä) ei ollenkaan.

Ja silloin kun kiipeily kulkee, syitä siihen koittaa löytää tai keksiä mistä vain. Esimerkiksi jos edellisenä iltana oli syönyt maksalaatikkoa, niin sen on täytynyt olla se syy.

Joskus jostain muistan kuulleeni, että jääkiekossa NHL-joukkueet ovat hyvin taikauskoisia. Heille muodostuu varsinkin playoff pelien aikaan tiukat rutiinit sen suhteen, mitä tehdään ennen peliä.

Jos edellinen peli oli voitettu sillä, että jokainen pelaaja oli puskenut maalivahdin kypärää omallaan ennen jäälle menoa, niin oli satavarma, että niin tehtiin jatkossakin.

No tässä on ehkä vähän samaa ideaa.

torstai 20. lokakuuta 2016

Tekniikkakurssin jälkipuintia

”Olisiko tämä kurssi pitänyt nimetä Kiipeilyn voima -kurssiksi?”

Näin naureskelin kun katsoin osallistujalistaa ja kävimme lauantaina 15.10.2016 läpi asioita, miksi tekniikkakurssille oli tultu. Vahvana stereotypiana elää edelleen käsitys siitä, että naiset ovat parempia tekniikassa ja miehet taas ovat vahvempia. Tämä ei tietysti pidä paikkaansa.

Kiipeilytekniikka nimittäin tuo myös eräänlaista kiipeilyvoimaa.

Kun osaa käyttää esimerkiksi momentumia hyväkseen, painopisteestä tulee kaveri eikä kiusantekijä, joka yrittää repiä sinua koko ajan pois seinältä. Samalla kiipeilystä tulee vaivattomampaa, taloudellisempaa ja nopeampaa.

Jalan pivotoinnista puhumattakaan. Tai eri tekniikoista, joilla ladonovi-ilmiö saadaan torpattua tehokkaasti.

Tulipa kurssilla jopa esitettyä yksi tapa käyttää ”vapaata” jalkaa, joka oli kurssilaisille ihan vieras.

tiistai 11. lokakuuta 2016

Kiipeilytekniikkakurssi Joensuun Palloilukeitaalla 15.10.2016

Istuipa kerran härkä pellon laidalla, tuumaili ja mylvi tällä tavalla: ”Oispa mulla järki kuin pienellä kirpulla, ettei tarttis aina jyllätä voimalla.”
– Kansanlaulusta Kirppu ja härkä 

Hienoa! 

Nyt loppuu se seinien potkiminen :)

Olet päättänyt panostaa kiipeilytekniikkaan ENNEN kuin pääset jylläämään voimalla. Tosin jos olet jo niin vahva, että jalat ovat vain tiellä, niin kannattaa muistella laulua Kirpusta ja härästä. 

Mikä mielestäsi on kiipeilyn idea? 

maanantai 22. elokuuta 2016

Kiipeilyn treenaus - 10+ vinkkiä sormilautaharjoitteluun + testi jonka voit tehdä itse

”Treenaa liikettä, älä lihaksia.” 

Tämä pätee kiipeilyyn enemmän kuin hyvin.

Vaikka seinäkiipeily treenaa lihaksia, joista ei ole ennen ollut tietoinenkaan, sormivoima on usein se tekijä, joka ratkaisee, pääseekö reitin vai ei.

Sormilautaharjoittelua voi miettiä kiipeilyn oheisharjoitteluksi siinä vaiheessa kun AKTIIVISTA kiipeilyä on takana muutama vuosi.

Eva López puhuu jopa viidestä vuodesta.

Joten ihan heti ei tarvitse ottaa otelautaharjoittelua treeniohjelmaan mukaan. Parasta on vain kiipeillä.

Asia tuli ilmi myös KO1-kurssilla.

Voisi jopa puhua tietynlaisesta "kiipeilyn kaavasta".

torstai 14. heinäkuuta 2016

5 vinkkiä aloittelijoille, joilla vältät nolot kiipeilytilanteet

Kiipeilystä menee helposti sekaisin. 

Kiipeilyssä, kuten monessa muussakin lajissa, on erilaisia kirjoittamattomia sääntöjä tai ohjeita, jotka eivät välttämättä heti ole aloittelevalle kiipeilijöille tuttuja ja jotka usein tulevat ilmi muiden kertomana.

Ja joita ”rikkomalla” saatat kuulla asiasta. Pitkään.

Pidempäänkin harrastanut voi saattaa itsensä ehkä jopa hieman epämukavaan sosiaaliseen tilanteeseen, jos nämä ohjeet unohtuvat mielestä hetkeksi hetken huumassa.

Tässä muutama vinkki, joiden avulla vältät pahimmat kanssakiipeilijöiden kummastuneet katseet.

1. Älä kerro betaa*

Okei. Tämä ei ehkä heti aloittelevia kiipeilijöitä koske, mutta usein hyvä fiilis vie mennessään, ja kun tovin taisteltuaan on saanut itselle vaikean tuntuisen reitin kiivettyä, oman betan haluaisi huutaa koko maailmalle.

Tässä kohtaa kannattaa vetää kerran henkeä.

Hallissa tai kalliolla voi olla joku, joka haluaisi koittaa jopa onsightata kyseisen reitin. Se tarkoittaa reitin kiipeämistä ilman etukäteistietoa reitistä. Jo maininta ”kruxi on kolmannella pultilla” pilaa tämän mahdollisuuden, jos saittaamisen etiikkaa tulkitsee tiukimman mukaan (siksi reittikuvaukset omissa kommenteissa 27cragsissa kannattaa ehkä jättää pois, vai mitä olette mieltä?)

Joskus liian innokas neuvojen huutaminen voi vain ärsyttää toista.

Reitti voi nimittäin olla sellainen, jota on säästetty vuosien ja vuosien ajan saittaamista varten, ja yksi tokaisusi saattaa romuttaa sen haaveen.
Joten on kohteliasta kysyä ensiksi toiselta, haluaako hän neuvoa reitille.

"Yleensä reittien ratkaisu yhdessä on mitä hauskinta, ja yksi oleellisin asia kiipeilyssä, joten tällaista yhteistoimintaa Ketunhäntä mankassa kyllä suosittelee."

2. Harjaa reitti

Tämä toimii niin sisällä kuin ulkonakin. Ainakin suosituimmilla köysireiteillä tahtoo otteet täyttyä mankasta, ja jos niitä pyyhkäisee vähän alas tullessaan, seuraavalla on kivempi kiivetä.

Ulkona tämä korostuu siinä vaiheessa, kun kiviin piirtelee tikkimerkkejä. Ne nyt ainakin olisi hyvä harjata pois, jottei kivi näyttäisi ihan rumalta ulkopuolisten silmissä. Tämä voi myös maanomistajaa kauhistuttaa, jos kivet ovat viivoja täynnä.

Sama juttu, jos otteet pöllyyttää täyteen mankkaa. Sitä paitsi, se ei ainakaan otteiden kitkaa paranna, että niissä on kestomankka säilynyt talven yli…

Köysireiteille on myös joskus mukava merkata tärkeät jalkaotteet valmiiksi, joten niistä on hyvä harjata omat merkit pois.

Täytyy myöntää, ettei tätä aina itse muista tehdä, mutta tätä nykyä asiaan on kiinnittänyt vähän enemmän huomiota. Varsinkin silloin kun reitti ei ole sattunut menemään.

3. Muista kieli

Keskellä metsää, yksin tai kaverin kanssa, karjaisut ja maanittelut voivat olla ihan ok.

Mutta usein tämä ei ole tilanne. Kalliolla tai hallissa voi olla lapsia, jotka imevät vaikutteita vanhemmilta sienen lailla.

Ja voi olla kohteliasta tuolloin jättää ne pahimmat ärräpäät sanomatta, vaikka kuinka harmittaisi.

Samoin kallioilla äänet kantautuvat helposti kauas, varsinkin paikoissa jotka ovat lammen tai järven rannalla, ja vierellä olevat mökkeilijät eivät välttämättä kovin kauaa jaksa kuunnella huutoa.

Tästä sitten rapsahtaa helposti ongelmia kalliolle pääsyn suhteen.

Joten kieli on hyvä pitää kurissa, vaikka liikaa itsesensuuria on hyvä välttää. Kiipeilyssä on kyse tunteista, joten karjaisut kuuluvat lajiin ehdottomasti. Etenkin kovia muuveja tehtäessä se voi joskus olla erona onnistumisen ja epäonnistumisen välillä.

4. Katso minne parkkeeraat

27cragissa on usein mainittu, jos sektorilla on jotain huomioitavaa accessin suhteen. Esimerkiksi sovittua parkkipaikkaa on syytä käyttää ja tietä ei saa blokata.

Kiipeily-lehdestä** löytyy myös viimeisin tieto esimerkiksi kiipeilykielloista joillain alueilla.

Facebookin SKIL Access -ryhmästä on myös syytä käydä tykkäämässä.

Ja kalliolle mennään sovittua reittiä pitkin, ei esimerkiksi pellon poikki.



5. Korjaa roskat pois

Tämän nyt pitäisi olla kaikille itsestään selvä asia, mutta tätä ei voi korostaa tarpeeksi.

Kun muistat, että viet sen pois mitä olet sinne tuonutkin, niin pärjäät jo hyvin. Tupakan tumpit, banaanin kuoret, teipin palat ym. joutaa pois kalliolta. Jos siellä on yksi tölkki niin kohta on toinenkin, ja kierre on valmis.

Uskon kuitenkin, että kiipeilijät ovat keskimääräistä ympäristötietoisempia luonnossa liikkujia, mutta tätä asiaa ei nykypäivänä voi korostaa liikaa accessongelmien ja lisääntyvän kiipeilijämäärän myötä.

Näitä välttämällä luulen, että saat pian hyvän kiipeilykaverin maineen.

Mutta jäikö listasta jokin tärkeä juttu mainitsematta? Kerro siitä kommenttikentässä.

Hyviä hetkiä kiipeilyn parissa!

*Betan voisi sanoa olevan vaikka se tapa miten reitti kuuluisi kiivetä. Sekvenssi on lähisukulainen betalle. Sen voisi käsittää vaikka betan osana, esimerkiksi kruxisekvenssi: missä järjestyksessä käsiä ja jalkoja täytyy liikuttaa. Kruxi taas on reitin vaikein kohta. Näitä voi olla useita. Tunnetaan myös turkulaisena kiipeilyseurana. Toppi on taas viimeinen ote mikä reitillä on.


**Ketunhäntä mankassa puoltaa vahvasti Kiipeily-lehden painetun version säilymisen puolesta.