Humpsahdus

Pakolla ei tule kuin vain rumaa jälkeä. Sen sai taas eilen tuta, että ylpeys todellakin käy lankeamuksen edellä. Parhaat kiipeilykelit on käytettävä hyväkseen ja silloin ei aina muista kuunnella mitä kroppa tai mieli sanoo. Väsyneenä harvoin saa mitään aikaan ja kiipeilyssä se voi tarkoittaa sitä, että silloin käydään päivystyksen kautta ennen kuin pääsee kotia. Kantti lähti hieman lapasista ja siinä ei sitten ollut muuta vaihtoehtoa kuin tulla persiilleen alas pädille. Niska hieman retkahti, mutta ei onneksi pahempaa. Taas tosin sai kokea sen, että koiratkin tuntuu saavan parempaa kohtelua eläinlääkärillä kuin ihmiset Joensuun terveyskeskuksessa. Lääkäri melkein haukkui lyttyyn kun olin iljennyt tulla vastaanotolle, anteeksi pyydellen sai lähteä pois. Tämä on niin mitätön vamma.. että huolestu sitten jos tunto lähtee raajoista! Kiitos vaan. Jotain hyvää vastaanotolle jonottamisesta tosin oli: keksin nyt miten pääsen listalle, joka on tähän mennessä tuottanut vaikeuksia kantilla. Tai ainakin teoriassa suunnitelma on. En malta odottaa, että pääsisin Italian reissun ja länsirannikon boulderoinnin jälkeen sitä yrkkäämään. Toivottavasti ei vielä ole helteet..

Tässä kuvia viime viikon Jeron reissulta.

Sami Koponen tavoittelemassa listaa. Hauska yhden muuvin reitti. Konstikas alku tosin.

Sami voitti männä viikolla vaikeuskiipeilyn Suomen mestaruuden sarjassa 94-95. Saapi nähdä mitä kesällä tapahtuu: Ruukkuäheltäjä Heinävaarassa oli mennyt jo helposti ja kuka sitä reittiä on kokeillut, tietää nostaa hattua suoritukselle.


Jussi Rahomäki kiipee kuin näätä!








Kantilta, vai olisiko lempinimi tälle "Fievel"? Eilen kun sattui jännä yllätys reitin yläkahvoilla: siellä makasi kuollut hiiri!








Heel hook saatava tarkasti, muuten tulee lähtö.







Legenda, yksi Jeron klassikoista.











Ville Komu oli muuten käynyt Oivallukseen tekemässä toistonousun. Greidi on 7a.