Reitin pulttaus kiipeilykalliolle

Olipa p****a reitti!

Miten tää pulttiväli on ihan p******ä?!

Eikö nyt tuohonkin olisi voinut yhtä pulttia laittaa?

Kuulostaako tutulta? Oletko kenties itse huomannut valittavasi näistä asioista?

Myönnän.

Olen tehnyt joskus niin itsekin.

Mutta ennen en tiennytkään mitä kaikkea reitin pulttaamiseen liittyy.

Pääsin ensimmäisen kerran tutustumaan menneenä viikonloppuna tähän taitteenlajiin, opettajana yksi tämän alan parhaimmistoa. Minun on pitänyt jo vuosia opetella pulttaamaan, mutta pultattavaa ei oikein ole löytynyt.

Ennen kuin nyt.

Louruvuorella, Paimiossa, on kallio, mitä on kehitetty muistaakseni muutaman vuoden ajan. Siellä on jo hyvin trädireittejä, sekä sporttia, joihin omanlaisensa leiman antaa pienet krimpit ja lopun mantteli pienellä rannarilla.

Hieman seikkailuhenkistä välillä jopa.

Ensi kokemus paikasta oli keskellä kuuminta heinäkuun hellettä viime kesältä. Hirveä kosteus ja itikka-armeija jättivät sellaisen fiiliksen, että ei enää koskaan tänne. Mutta paikassa oli sen verran luonnetta, että toisin kävi. Varsinkin reitti ”Fyysinen pelote” jäi vaivaamaan. Nimi kertonee kaiken.  

Ja sitten siellä onkin rampattu.

Olemme kaverin kanssa käyneet siellä melko ahkerasti viime syksystä lähtien ja aina ”Tilla”-reitin vasemman puoleinen linja askarrutti: eikö siihen nyt linjaa saisi?

Toinen linja, mitä katsottiin, oli jylhän näköinen kantti, vähän hänkki jopa. Siitä varmasti tulisi tosi vaikea, mietittiin. Feissi tosin näytti aivan sileältä, mutta kanttia pitkin siitä voisi päästä ylös.

Nyt huomasimme, että kantin vasemmalle puolelle saisi reitin myös.

Muutamia avoimia projekteja 27cragsiin oli merkattu, ja talvella pääsin juttelemaan Pertun kanssa niistä. Reittejä oli kuulemma putsattu, mutta ne oli jätetty niille sijoilleen sen jälkeen.

Eli ei muuta kuin pulttaamaan.

Lauantaina pääsimme vihdoin pelipaikoille. Ensimmäisen pultin laitto näytettiin malliksi, ja ”sittenhän sinä osaat tehdä loput”. Noh, Hilti laulamaan. Alussa hieman jännitti, mutta poraaminen kävi yllättävänkin näppärärästi. Reiän huolellisen putsaamisen ja massan sekoittamisen jälkeen pultti saatiin paikoilleen muutamat pikkujutut muistaen (joista lisää kohta).

Kuvittelin, että kyllähän sitä pari reittiä saadaan valmiiksi päivän aikana.

Ei mennyt ihan niin.

Aamulla lähtö venyi. Ja niiden pulttien paikkoja kannatti kuulemma suunnitella, koska ”ne nyt on siinä sitten vähän niin kuin aina.” Ihan järkevää. Se suunittelu.

Laskeuduin seinämän alas (koska ei ollut varmaa, että onko siinä edes otteita), mutta olihan siinä! Hieno seinä ja näyttäisi tulevan ihan mainio linja. Hieman kaartaa vasemmalle ja keskellä seinää on selkeästi kruxi, jossa on vedettävä hieman pienemmistä saidereista pitkä nykäisy seuraaville otteille. Ja senkin jälkeen tullee ehkä vielä kiivettävää… saa nähdä. Kuulemma ei kaikista reiteistä tule kolmen tähden arvoisia, vaikka miten toivoisi.

Reitti on kuitenkin putsattu ja pultit paikoillaan, joten seuraava askel on käydä muuvi läpi ja katsoa, mistä ihmeestä ne klipit saa aikaiseksi.

Katsottiin myös mahdollisia seuraavia paikkoja, ja kyllä sinne perus Suomisporttia saa vielä aikaiseksi. Tällä hetkellä siellä ei ole mitään selkeää lämppäreittiä (vähän tietty taas riippuu mitä kiipeää), joten sellainen pitäisi johonkin saada.

Niin ja jos joskus tulee sellainen olo, että jotain reittiä haluaa haukkua tai pulttausta arvostella, niin se on kokonaisuudessaan yllättävän monivaiheinen homma (siis jos ajattelee asiaa siltä kantilta, että sen haluaisi ehkä kiivetä muutkin kuin seikkailuhenkiset). 

Tässä muutamia asioita mitä syytä miettiä:

• miten korkealle ensimmäinen pultti? Jopa kolmannelta voi tulla tonttiin, jos sen klippaus täytyy tehdä kurottaen.
• yleensä pultit on hyvä laittaa niin, että reitin voi kiivetä jatkot vieden, eikä niin että klipin yltää tehdä hyvältä otteelta vain valmiiksi laitettuihin jatkoihin.
• pultti ei saa olla niin, että joku tärkeä jalkaote peittyy kun jatkon laittaa paikoilleen.
• pultti on oltava kiinteässä kalliossa eikä esim. sellaisessa kohdassa, missä on kerrostunutta kiveä.
• pultit saisivat olla mielellään linjassaan.
• pultin reiän ympärille tehdään pienet urat, jotta pultti istuisi siihen hyvin.
• yli tursuava massa on pyyhittävä pultin ympäriltä pois, jottei käy niin, että jatko ei mahdu pulttiin. 

Ja tietysti poikkeus vahvistaa säännöt tässäkin tapauksessa, joten aina ei pultteja saa ihan optimaalisesti laitettua. 

Ennen kuin koko pulttaushommaa pääsee aloittamaan, reitti on kiivettävä yläköydellä, katsottava muuvit, merkattava mahdolliset pulttien paikat, katsottava miten pitkä väli pulttien välillä on, pitääkö niitä säätää johonkin suuntaan ja katsottava vielä maasta käsin, miltä seinä näyttäisi.

Sitten on tehtävä hienosäätö uudestaan, jos tarvetta.

Ja sitten  todella tärkeitä juttuja ovat:

• massan on sekoituttava kunnolla eli jos reikään laittaa vain yhtä ainetta, pultti lähtee vetämällä pois. Sekoitus, eli ainetta on puristettava ulos niin kauan, että se on oikean väristä, on tehtävä aina kun vaihtaa uuden suuttimen tai uuden massaputkilon.
• reikä on porattava suoralle seinälle vähän yläviistosta.
• reiän putsaus on tehtävä todella huolella, jottei massan ja kallion väliin jää mitään pölyä (muuten pultti poppaa helposti ulos).

Eli kokonaisuudessaan yhden reitin tekemiseen menee helposti se pari päivää: päivä putsaamiseen (ehkä yläankkureiden laitto) ja toinen päivä muuhun suunnitteluun.

Ja hänkkireittien pulttaaminen on sitten asia erikseen.

Mutta täytyy kyllä sanoa, että oli kyllä mukava päästä vihdoin itse tekemään reittiä kalliolle. Siinä on kyllä jotain maagista.

Ja on se sen verran kovaa hommaa, että kiitos kaikille, ketkä ovat ikinä jaksaneet pultteja seiniin laittaa.

Reittejä katsoo ihan eri linssien läpi jo pelkästään tämän yhden pulttauskokemuspäivän jälkeen.

Sille on aina syynsä miksi pultti on siinä kohtaa kuin se on. Yleensä ainakin.

Tässä vielä Pertun tyylinäytettä nimenomaan Louruvuoresta ja reitin ”Bee Messiah” pulttauksesta.