Sami Koponen – Tortilloilla toppiin!

Nyt kun Henkka taisi sponsorinsa löytää, niin on hyvä hetki palata muutaman viikon takaiseen keskusteluun Koposen Samin kanssa.

Pikku-Sami. Sillä nimellä Sami varmaan tunnetaan aina niiden keskuudessa, jotka sattuivat pyörimään Joensuun Kuntokeitaan kopissa aikoinaan. Innokas kiipeilijä alusta asti. 

Ja into ei laannu.

Sami oli juuri tullut Ruotsin reissusta, jossa kelit olivat sattuneet kohdilleen. Reissusta voit lukea myös Mikkelin Työväenkiipeilijöiden blogista. Ajattelin kysellä, mitä miehelle kuuluu. Samalla kyselin hieman Joensuun ajoista, koska tyhjästä eivät mitkään kovat suoritukset synny. Lopussa saat myös muutamia treenivinkkejä.

Koomasta. Kuva Pyry Karjalainen.

Sami oli juuri tullut kokeilemasta Koomasta 8A+. Ilta oli jo pitkällä, mutta katseet olivat jo uusissa projekteissa. Tässä Samin haastattelu 13.4.2016.

Oli vissiin ihan hyvää settiä Ruotsissa?

Joo! Viisi päivää kiivettiin putkeen. Lähettiin sunnuntaina Sisu Mastersien jälkeen aamuyöstä ajamaan Turkuun. Tukholmaan laivalla. Laivamatka oli ihan piinaa, ei semmosta oikeesti jaksa (heh). Hengailtiin vaan laivalla, katottiin Siusujen kooste ja sit ajettiin sunnuntai ilta ja yö Västervikiin. Heti aamulla kiipeemään, ja sitä tehtiin viisi päivää putkeen. Ihan bueno.

Ei kerennyt nähtävyyksiä katselemaan?

Ei siis ihan idyllistä seutua. Kävi jo mielessä, että sinne voisi vaikka muuttaa!

Oliko siis Stefan Rasmussen teidän mukana vai mikä juttu se oli?

Joo ”Stefu” oli meidän mukana parina päivänä. Hän ei vaan itse voinut kiivetä kun hänellä oli juuri kova treenijakso takana ja paikat oli vähän kovilla. Hän vaan tuli messiin hengailee, ja näytti uusia ja vanhoja paikkoja. Ei meistä kukaan häntä ollut ennen nähny, Sami (Romppainen) vaan pisti Facessa viestiä, että lähde mukaan. Stefan oli kyllä tosi helposti lähestyttävä tyyppi.

Millä te elätte tuollaisilla reissuilla?

Aamupalalla (heh). Kötbullar päivällä. Mut aamulla oli aina perussetti: rahkaa, jogurttia, leipää ja hirvee satsi kananmunia. Kahvit vielä naamariin ja banskut ja pähkinät matkaan ja menoksi. Päivällä saatettiin käydä aina kahvilla tai otettiin jotain leipää.

Kahdeksalta herättiin ja yhdeksältä kiville ja illalla tultiin takaisin joskus yhdeksältä. Illalla kyllä ruoka maistui!

Tortillat oli kyllä hyvä mättö. Sitä tehtiin muutamana iltana ja oli kyllä kova juttu siellä.

(Tulossa muuten juttu blogissa, joka liittyy syömiseen. Sami oikeilla jäljillä, jos uskomme Patrick Borgia, ja miksipä emme uskoisi. Kävin kuuntelemassa hänen luennon aiheesta, ja tulen kirjoittamaan siitä koosteen.)

Kävitkö muuten Webbin kanssa kiipeämässä? Kun kerta fläshinä meni ihan hyvin Ruotsin reissulla, niin saitko häneltä vinkkejä?

En, mutta juteltua kyllä tuli. Sillä asenteella mitä se kiipeää… siinä on kyllä esikuva fläshäämiseen.

Andy puolestaan on Suomessa fläshäämisen esikuva. Häneltä olen oppinut sen, että vaikka ei aina hyvältä tuntuisikaan, niin täysillä on mentävä. Otettava reitti vaikka väkisin. Siitä tullut hyviä vinkkejä ja saanut niitä käytäntöön.

(Välihuomiona vielä, että Andyn kädenpuristus oli tukevin kaikista Sisumastershaastatelluista)

”Happy up here” ja ”Dystopia” ovat myös siistejä reittejä, mitä haluisin käydä kiipeämässä. Köyden kanssa ”Kärä dagbok” ja ”Syncro” ovat sellaisia mitä olisi siisti kiivetä tänä kesänä.

Sitten saisikin jo muuttaa ulkomaille (heh)

Heh. Joo, noi olisi siisti kiivetä.

Kun tietää, että reitit eivät tyhjästä taitu, niin teitkö viime talvena jotain eri tavalla kuin tavallisesti?

Tuli pidettyä pieni lepo 1,5-2 viikkoa joulukuussa kun kiipeily ei oikein kulkenut. Joulukuun lopulla rupesin treenaamaan kunnolla ja tammikuussa sitten täysillä. Salilla tuli käytyä pari viikkoa Aki Pakarisen ohjeilla (hän toimii Salmisaaressa kuntosalivalmentajana nykyään). Se oli ihan loistava juttu!

Mitä liikkeitä?

Vastalihasliikkkeitä, avaavia liikkeitä jalkoihin ja kaikkea sellaista. Kuntosaliliikkeitten kautta. Tosi osaava kaveri, tietää mitä tarvitsee kiipeilyssä kun kiipeillyt sen verran ja tietää salihommista sikana. Se oli varmasti itselle ratkaiseva juttu. Ojalan Teemun kanssa olemme tehneet renkailla treenejä. Se tuli kerran opettamaan miten tehdään renkailla juttuja ja rupesin tekemään. Käsivarret ja keskikroppa tuntuu vahvistuneen. Työntävät lihakset hommiin kuten muscle upit ja dipit, niitä tuli kiskottua. Olo tuntuu nyt vahvemmalta! Pysyy paikat kunnossa ja kroppaan on tullut lisää voimaa. Vipuvartta tullut lisää myös. Muuten ei kait muuta... Kiivennyt vähemmän ja ottanut takas sormilaudan ja kampustelun. Spesifimpää juttua.

Sulla sitä määrää on taustalla aika paljon.

Just näin. Kiipee paljon, lämmittelee (Sami suosii kampustelua mut ehkä ei sovi kaikille), joku terävä lämppäri, vähän salia siihen alkuun. Lisäpainoilla on tullut tehtyä yhden käden roikuntoja, lisäpainoilla dippejä, muscle uppeja. Yhden käden leukoja tullut treenattua taas. Siitä ehkä tuntunut olevan apua.

Monta menee?

No yksi yhden käden leuka menee.

Miten sä oot ruvennu treenaamaan sitä?

No paras on kun leuanvetotangon ympärille heittää köyden ja siitä vetää leukoja. Paras on kun pistää väkipyörän tangon ympärille ja painot narun päähän. Siitä huomaa kehityksen. Eka pistin 5g kiinni, vedin 2 leukaa, 7,5 kg 3 leukaa, ja 2,5 kg yksi leuka ja sitten koitin puhdasta leukaa. 3-5 minuuttia lepo per setti. Silleen rakensin pohjaa, et kyllä se sieltä sit tuli.

Kiivenny paljon eri halleissa hyvässä treeniseurassa, siitä se on lähtenyt kulkemaan.

Treeniseurasta puheenollen… silloin kun kiipesit Joensuussa Penttisen kanssa paljon, niin mitä luulet että sillä ajalla on ollut merkitystä siihen että on alkanut kiipeily kulkee?

Kyllä Pasin kanssa kun pääsi kiipeämään niin oli helkkarin siistii! Pasi oli kuitenkin silloin kun aloitin kiipeilyn sellainen tyyppi, et vitsi tuossa on kyllä kova kiipeilijä. Ja sitten kun alkoi pääsemään samoja reittejä niin kyllä se antoi lisäbuustia. Pasin mukana pääsi kokeilemaan myös kovempia reittejä. Kaikennäköistä tapahtui: kerran kun mentiin tosi aikaseen Nunnanlahteen niin meillä jäi auto jumiin lumeen! Sit piti käydä kaivuuhommiin. Mutta tosiaan.. Oma kiipeilytyyli kehittyi tuolloin: väännetään pienillä otteilla, jalat irtoo, mutta ei se niin justiinsa ollut. Omaan kiipeilytyyliin se kyllä vaikutti. Jos jonkun hissukan kaverin kanssa olisi kiivennyt niin se olisi ollut varmasti eri juttu. Oli kyllä iso juttu tuolloin.

Sami Jerossa reitillä Slippery When Wet 21.4.2010.

Rotanloukku on kyllä kova. Sitä kaipaa kyllä Keitaalta.

Joo. Se on hyvä seinä. Ja nyt kun sinne on uusia otteita hommattu niin paikka on kyllä hyvä. Hyvät treenit siellä saa aikaiseksi. Viimeksi pari viikkoa sitten tuli siellä käytyä.

(Jos joku ei Keitaalla ole käynyt niin saa varautua siihen, että kynnen aluset aukeavat ja sormiin sattuu kun käy oikeasti vääntämään)

Tuliko muuten Pasin kanssa kiivetessä jotain ahaa-elämyksiä?

Meillä oli treeni aika suoraviivaista. Ei juuri mietitty, väännettiin vaan menemään. Ei me niin hirveästi keskitytty esimerkiksi kehon asentoihin. Nykyään se on tullut enemmän mukaan kun Andyn kanssa kiipeää. Sehän on ihan mestari siinä.

Kampustelu oli ehkä se isoin asia minkä Pasi opetti. Se oli ehkä isoin ahaa elämys (heh).

(2009 Samille tapahtui "jotain" talven aikana ja sen jälkeen kasit alkoivat paukkumaan)

Tuolloin me treenattiin tosi kovaa. Tuli vietettyä aikaa hänkin alla.

Muistan joskus kun itse aloitin kiipeilyn, että siellä valiteltiin, että Joensuusta ei voi maailman huipulle päästä kun olosuhteet on mitä on. Mitä sanoisit heille?

Kyllähän sieltä pääsee! Jos siellä vaan pistää seinän täyteen otteita. Treenaaminen vaatii vaan motivaatiota. Tottahan se on, että vaikka Joensuussa on paljon kiviä varmasti mitä ei ole löydetty. Kyllähän jo Suomesta pystyy nousemaan maailmankartalle. Nyt on jo niin hyvät sisäkiipeilyhallit, että ei se mikään mahdottomuus ole. Näkisin kyllä, että tulevaisuudessa yhä enemmän ja enemmän.

Ja jos kattoo jotain Dmitry Sharafutdinovia joka yksi maailman parhaista kisakiipeilijöistä… samanlaisessa kopissa sekin treenaa!

Vaatii vaan motivaatiota ja kekseliäisyyttä. Kannattaa kiivetä monissa paikoissa, käydä kisoissa vaikka niin voi keksiä ihan ihme reittejä omille seinille. Aikoinaan vaan ajatteli, että miten pienestä krimpistä voi tehdä jonkun muuvin tai miten pienistä otteista voi hypätä seuraavaan.

Mahdollisuuksia on aika paljon muitakin.

(Sami muuten tulee tekemään ensi Loppiaisbouldereihin Joensuun kuntokeitaalle reitit… hyvissä ajoin buukattu kaveri)

Katto sinne Keitaalle olisi kiva saada takaisin (heh). Sit siellä olisi vähän kaikkea. Suomen olosuhteisiin hyvä halli. Ulkona tarvii pystyä krimppaamaan ja sitä siellä saa tehtyä. Takaseinän kun tekisi vielä vähän eri tavalla, niin sitten se olisi loistava koppi!

Mitä muuten tekisit eri tavalla jos aloittaisit nyt kiipeilyn?

Keskittyisin jalkatekniikkaan! Andyllä on siitä hyvä tilanne, yksi kerta tästä Kuutin kanssa vitsailtiin, että me ollaan aika vahvoja, mutta tekniikka huono, Andy taas heikompi mutta tekniikka hyvä. Se voi treenata voimaa ja sitä on niin hauska treenata, niin sitten me Kuutin kanssa treenataan vaan lisää voimaa (heh)!. Ehkä se tekniikkasysteemi olisi alussa hyvä opetella.

(Andyn Sisuhaastattelusta kävikin ilmi, että hänen piti aikoinaan keksiä omia keinoja päästä reitit, koska hän ei ollut niin vahva)

Ja lopuksi. Tässä Samin 5+2 vinkkiä treenaamiseen. Mitä sinä lisäisit listaan?

1. Kannattaa kiivetä ulkona niin paljon kuin mahdollista. Menee pihalle jos mahdollista.
2. Määrän kiipeäminen alkuun ehdottomasti tärkeää. Itselle semikovaa niin pysyy paikat ehjänä ja pystyy vetää pidempiä treenejä. Ulkonakin jaksaa kiivetä enemmän mikä helkkarin hyvä.
3. Kiipeää monipuolisesti. Ei vain sisällä isoilla otteilla. Löydä paikkoja missä pieniä jalkaotteita. Se on se juttu ulkona.
4. Keskity jalkoihin.
5. Treenaa corea kiipeämällä.
6. Treenaa hyppyjä. Ihan kaikennäköisiä, siitä on niin paljon hyötyä. Ei tarvitse heti käydä gägäilee jos sellainen paikka tulee. Myös uskallus tehdä ulkona muuveja nousee.
7. Treenaa salilla ja vastalihaksia. Sitä kannattaa tehdä.

Kiipeily on kyllä hieno laji. Siinä voi kehittyä minkä ikäisenä tahansa ja kiivetä voi kovaa niin halutessaan (jos pohjan rakentaa oikein) myöhemmälläkin iällä. Esimerkiksi Stefan Rasmussenilla on 5 lasta, hän on yli 40 ja toimii sairaanhoitajana. Ja silti kiipeää kovaa, kuten Sami mainitsi. Tosin kotipaikka varmasti auttaa hänellä motivaation säilyttämisessä. Hänen mukaansa Västervikissä on vielä toiseksikin elämäksi lisää kiivettävää. Kaikki kivet, mitä sieltä on nyt löydetty, ovat tien vieressä. Miten paljon metsästä kiviä sitten löytyisikään loppujen lopuksi?

Eli harjat mukaan, jos matkaat Västervikiin. Mutta varo ettet jää kiinni harjoihin.

Seuraavaksi kohti Armotonta…

Sami työstämässä Armotonta 8B+. Kuva Anssi Laatikainen.

Vai nähdäänkö Sami jammaamassa seuraavan kerran Säkkipillissä Kustavin Hopiavuorella? Kustavin kesäkauden avajaiset 21.-22.5.2016.

Kiitos Samille juttutuokiosta!

Samia sponsoroi Bouldertehdas.

EDIT: Eilen Sami saavutti yhden vuoden kiipeilytavoitteistaan, Hypergravity 8B. Juttu sekä video löytyy täältä.