Projecto Liperi

Muuttolinnut sen ovat kertoneet: nyt on aika luoda ulkokuori uusiksi ja muuttaa muoto koppakuoriaiseksi. Pädi selkään ja metsään, ei siis kovin hukassa voi olla. En muista "urani" aikana vielä näin täydellisiä ulkokiipeilykelejä olleen. Noin 10 astetta lämmintä, vieno tuulenvire ja pilvetön taivas. Mitä siis terve heteromies viikonloppuisin keksisi kuin ottaa oma patja mukaan, mankkasäkki, harja siihen kylkeen ja suunnistaa metsään. Täydellistä.

Liperissä on kolmen vuoden ajan härnännyt projekti, joka on tuntunut aivan mahdottomalta mutta samalla niin mahdolliselta. Ensimmäiseksi paikaksi ei oikeastaan edes ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä kokeilemaan "kulmareittiä, jossa on aivan sairas manttelointi". Vuosia mietimme, miten ihmeessä sen voi päästä, pitääkö käydä treenaamaan yhden käden punnerruksia vai mitä. Kuinkas ollakaan. Ansa oli mukana tuona lauantaina ja bongasi jonkin olemattoman kynsikrimpin muuten niin sileän kiven pinnassa. "Eikös tuosta saisi kiinni?" Ei näillä sormilla.. no ei sormilla mutta kynnet siihen upposi varsin hyvin. Se muodostuikin ratkaisuotteeksi.

En tiedä oliko kelin ansiota vai mikä mutta ensimmäistä kertaa ikinä näin jonkun mantteloivan sen ylös. Jussi Rahomäki pungersi varsin helpon näköisesti kiven päälle. Minä menin seuraavana. Jalat heilui taas missä sattui mutta onneksi kynnet pitivät, tällä kertaa. Arveltiin, että jos mantteli on 6b ja alku on 6b niin eikös reitin greidi silloin ole 6b? :) Kuka reittiä meneekään kokeilemaan niin voi varauta, että se "beats the crap out of you!" Melkoisen piesty olo on ollut kahden päivän jälkeen jolloin sitä on kokeillut: haljennut kynsi, sääri ruhjeilla ja veressä sekä polvessa komea mustelma. Ensinousu oli muutamasta hetkestä kiinni. Eikä tainnut Rahomäkikään selvitä aivan ilman kolhuja.. mutta mikä parasta, kulman vieressä on kantti, jonka istumalähtö on vielä komeampi ja vaikeampi kuin mantteli! Ja eilen Rahomäki kokeili poikkaria joka yhdistää koko kulman ja jatkuu ylös kanttia, jonka lopussa on "kevyt dyno". Aivan mahtavaa. Tuolla kivellä riittää vielä moneksi kertaa hupia vaikka se on vain yksi kivi. Ja puhumattakaan niistä suorien seinien kynsioteprojekteista.."tuosta pitää muuten päästä ylös", sanoo toinen. "Okei", kuuluu vastaus.

Thäks Ansa otteen bongauksesta sekä muille urheille kiipeilijöille. Projekti on vielä projekti mutta kun hetki on oikea... Seuraavassa hieman kuvasaldoa kolmen viimepäivän ajalta.

Projecto Liperi ei tunne armoa.









Jussi Rahomäki työstää alkua.






















Ensimmäinen ulkokiipeilykerta meni hyvin, vaikka sorminahat olivatkin lujilla.













Kiipeilyä Liperin peräkivellä maanantaina 12.4.2010.













Teemu Kärkkäinen tyyppaa kanttia. Jussi Rahomäki spottaa.

Tässä hieman esimakua, mitä kiipeily Pohjois-Karjalassa voi olla. Tavoitteena on lisätä Karelian Kiipeilijöiden sivuille osio, jossa olisi kuvin esitelty näiden seutujen kiipeilypaikkoja. Tämä antaisi myös kuvan uusille seuran jäsenille, ja miksi ei muillekin, siitä, millaisia paikkoja täällä on olemassa. Kaikki uudet jäsenet rohkeasti vain mukaan!

Nähdään kivillä!