Arvaatko mikä laji kyseessä? Parantaa luovuutta ja vähentää stressiä

Ensimmäiseksi voisi tulla mieleen jooga tai meditaatio. Esimerkiksi meditaatiolla on tutkitusti stressiä vähentävä vaikutus. Plus muine hyvine asioineen.

Jooga puolestaan on hyvää fyysistä treeniä, ja parantaa liikkuvuutta, jos se vain ei rasita polvia tai niveliä muuten liikaa. Mentaalista puolta unohtamatta.

Mutta ei.

Kyseessä ei ole kumpikaan. Arvasit oikein. Kyseessähän on…

Kiipeily!

Satuin lukemaan Huffington post -lehdestä artikkelin (ok, myönnetään, 8a.nu:n kautta sen huomasin), jossa kiipeilyllä on todettu olevan vaikka mitä positiivisia vaikutuksia. Kun aikoinaan aloitin kiipeilyn, kuulin, että kiipeillessä on suorituksen aikana käytössä enemmän lihaksia, kuin voimistelijoilla omassa suoritteessaan. Tiedä sitten… ehkä näin voi ollakin. 

Jopa Alex Honnold totesi jutussa, että kiipeilyn mentaalista puolta ei ole juuri pidetty arvossaan.

Muita hyviä juttuja, mitä kiipeily tuo:

• Hyvää treeniä. Tunti kiipeilyä polttaa jopa 700 kilokaloria.
• Luovuus paranee. Ei huono juttu työelämässäkään… tai perhe-elämässä (ehkä se on syy eikä seuraus?)
• Aivotoiminta vilkastuu. Joskus reittien ratkaisemiseksi joutuu tosin kilauttamaan kaverille. Ongelmanratkaisukyky siis paranee. Työelämässä kova juttu myös.
• Parantaa muistia. Mitenkähän paljon unohtelisin asioita, jos EN kiipeilisi…

Kiipeily parantaa toden totta myös tärkeitä elämän taitoja, kuten peräänantamattomuutta, keskittymistä ja päättäväisyyttä. Ulkona tulee myös oltua huomaamattaan useita tunteja. Puhumattakaan unohtumattomista viikonloppuretkistä vaikkapa Ruotsinpyhtäälle tai Olhavalle, joita muistelee vielä vuosien päästä mielellään. 

Ehkä mielenkiintoisin juttu koski kuitenkin erityislasten kohdalla havaittua muutosta: kuuden viikon jälkeen kiipeilevä lapsi koki minäpystyvyytensä (engl. self-efficacy, olisiko itseluottamus parempi sana?) parantuneen. Ja saman huomasi myös lasta varmistanut ohjaaja.

Kiipeilyssä ei ole kyse vain lähtöotteista ja topista, vaan kaikesta siitä, mitä sitä ennen, jälkeen ja niiden välillä tapahtuu.

Mikä sinusta on kiipeilyssä parasta?

Joskus pitäisi kuitenkin osata luovuttaa ajoissa? Kuva vuosien takaa Slippery when wet -reitin edestä Jerosta.

Et ehkä tarvitse lisää coretreeniä pitääksesi jalkoja negatiivisella seinällä. VINKKI.

"Pidä jalat seinässä!"

"Pidä core tiukkana!"

Nämä ovat ehkä tuttuja huudahduksia kiipeilykavereiltasi, kun kiipeät hieman negatiivisempaa seinää.

Kun aloitin kiipeilyn, yksi mystisimmistä asioista oli kiipeilykengän pitäminen slouppaavalla otteella 45 asteen hänkillä. Jostain syystä jalat poppasivat irti melkein aina, kun yritti hieman dynaamisempaa liikettä suorittaa. Muistan miten tuskaista oli ymmärtää se, mistä tämä johtui.

Nykyisin tiedän paremmin.

Kenkien vika :)

Noh, ei ehkä täysin, mutta pieni totuus tuossakin vitsissä. Kiipeilykenkien kärkien pyöristyessä, pienillä otteilla pysyminen käy haastavammaksi. Se on tietenkin vain hyvää treenausta: hieman isoilla kengillä kiipeily vaatii myös aivan toisenlaista luottoa jalkoihin, mikä edesauttaa taas jalkatekniikkaa. Jalkaa on pakko painaa otteelle, mikä taas vaatii keskikropan tehokkaampaa aktivointia.

Mitä sitten voi tehdä, jos coretreeni on jäänyt väliin tai se kiipeilykenkä tuntuu lipsuvan aina siitä samasta otteesta?

Tässä vinkki, joka voi tuntua ehkä oudolta. Enkä tiedä moniko tätä oikeasti tekee... isot pojat tosin näyttävät vuolevan kenkien pohjia partaterällä, jos pohjaan on tullut suurempia viiruja. Tämä on hieman pehmeämpi lähestymistapa kenkien eheyttämiseen.

Se on kenkien pohjien rapsutus.

Olet varmaan huomannut, että erityisesti sisällä kiivettäessä kiipeilykenkien pohjat alkavat ajan myötä kiiltämään ja tulevat ehkä jopa vähän koviksi. Tämä on nähtävissä erityisesti paikoissa, missä otteet ovat jo vähän kuluneet ja liukkaat. Kumit saa kuitenkin hyvin helposti aktivoitua uudelleen. Pohjauttaa niitä ei siis heti tarvitse. 

Oheisella videolla näkyy, miten se onnistuu. Olen havainnut, että tämä on ehdottomasti paras tapa saada hieman lisää luottoa kenkiin. Olen kokeillut hiekkapaperia, peukalolla hierontaa, ja raspia, mutta nuo eivät välttämättä tee muuta kuin kengistä liukkaammat (pohjan hierominen tosin lämmittää kenkää ja näin ollen kylmällä kelillä voi olla paikallaan).

Kiipeilykenkien rapsutus from Jussi Kettunen on Vimeo.

Ota siis veitsi ja rapsuta pohjaa sen verran, että kiiltävä osa muuttuu mustaksi. Kumia ei siis kulu millejä, pohjaa ei vuolla, vaan rapsutetaan.

Jos ei muuta, niin ainakin henkinen kitka paranee, kun tietää, että kengät toimivat, kun vaikkapa släbillä on noustava yhden jalan varaan slouppaavalle otteelle, joka tuntuu lipsahtavan milloin vain, kun jatko alla on jäänyt jo useamman metrin päähän…

Loppuun vielä huomautus. Ketunhäntä mankassa ei ota vastuuta kengistä tai muista vahingoista, jotka ovat mahdollisesti aiheutuneet edellä kuvatun toiminnan vuoksi. Kokeile vanhoihin treenikenkiin ensiksi, jos olet epävarma. Rapsuta huolellisesti ja pidä toinen käsi mahdollisimman etäällä.

PS. Tämä ei tosin vapauta sinua kokonaan coretreenistä :)

Kun pelkkä venyttely ei riitä

Sanotaan, että elämä muodostuu ihmisistä keitä tapaa (pahoittelen huonoa käännöstä).

Joskus uudella ihmisellä voi olla hyvinkin suuri merkitys. Ja siitä ihmisestä voi tulla hyvin merkittävä osa elämää, vaikka hän ei olisi ollut samalla polulla kuin vain pienen hetken.

Ja joskus he voivat olla hyvinkin yllättäviä. Merkitystä ei tämä toinen osapuoli välttämättä itse edes tajua. Minullekin kävi äsken niin.

Tapasin joulupukin.

Tai noh, en varsinaisesti tavannut (tontut olivat taas jättäneet lahjat oven taakse, hitsi), mutta paketeissa oli tällä kertaa jotain sellaista, mistä olin ajatellut, että ei kai se nyt voi toimia. Vaikka olin ylistäviä sanoja kuullut kavereilta jo ainakin vuoden päivät.

Kyse on nimittäin pilatesrullasta.

Ja ai että miten tekee kipeää! En tiedä onko kipu hyvästä vai pahasta, ainakin tietää että liike ottaa oikeasta kohdasta. Ei tietenkään kannata tehdä niin kovaa, että silmissä näkee tähtiä. 

Kävin heti aattona katselemaan Youtubesta, että mitä ihmettä rullalla voi tehdä. Yläkroppa oli tietenkin kiinnostuksen kohteena, koska sieltä ne jumit kiipeilijällä yleensä löytyy. Törmäsinkin yhteen varsin hyvään pätkään.

Oheisellä videolla näytetään, miten hauikset, olkapäät ja rintalihakset saa rullalla käsiteltyä. Itse ainakin testin tehtyäni huomasin, että kyllä, olkapäät kiristää. Murjomisten jälkeen tein testin uudelleen ja kyllä, takapuoli nousi hieman korkeammalle. 

Tätä olen tehnyt nyt aktiivisesti siitä lähtien ja täytyy sanoa, venyttelyn kanssa kädet tuntuvat jotekin kevyemmiltä. Varmaan tässäkin saa liikaa tehtynä itsensä aika hyvin pakettiin, mutta maltilla, ja kuunnellen omaa kehoa, rulla on hyvä oheisväline.

Jos ei hieronnassa raaski joka viikko tai kuukausikaan käydä, tämä on hyvä vaihtoehto. Hierontakaan ei vie itseltä vastuuta oman kehon huollosta, eikä pelkkä hieronta pidä jumeja loitolla. Itsellä on kokemusta myös siitä, kun tilanne on jo niin paha, ettei edes hieronta auta vaan ainoa keino on totaalinen lepo kiipeilystä.

Pilatesrulla on varmasti yksi oheisväline, mikä siirtää uutta tuollaista skenaariota epätodennäköistä-sarakkeeseen.