keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Arvaatko mikä laji kyseessä? Parantaa luovuutta ja vähentää stressiä

Ensimmäiseksi voisi tulla mieleen jooga tai meditaatio. Esimerkiksi meditaatiolla on tutkitusti stressiä vähentävä vaikutus. Plus muine hyvine asioineen.

Jooga puolestaan on hyvää fyysistä treeniä, ja parantaa liikkuvuutta, jos se vain ei rasita polvia tai niveliä muuten liikaa. Mentaalista puolta unohtamatta.

Mutta ei.

Kyseessä ei ole kumpikaan. Arvasit oikein. Kyseessähän on…

Kiipeily!

Satuin lukemaan Huffington post -lehdestä artikkelin (ok, myönnetään, 8a.nu:n kautta sen huomasin), jossa kiipeilyllä on todettu olevan vaikka mitä positiivisia vaikutuksia. Kun aikoinaan aloitin kiipeilyn, kuulin, että kiipeillessä on suorituksen aikana käytössä enemmän lihaksia, kuin voimistelijoilla omassa suoritteessaan. Tiedä sitten… ehkä näin voi ollakin. 

Jopa Alex Honnold totesi jutussa, että kiipeilyn mentaalista puolta ei ole juuri pidetty arvossaan.

Muita hyviä juttuja, mitä kiipeily tuo:

  • Hyvää treeniä. Tunti kiipeilyä polttaa jopa 700 kilokaloria.
  • Luovuus paranee. Ei huono juttu työelämässäkään… tai perhe-elämässä (ehkä se on syy eikä seuraus?)
  • Aivotoiminta vilkastuu. Joskus reittien ratkaisemiseksi joutuu tosin kilauttamaan kaverille. Ongelmanratkaisukyky siis paranee. Työelämässä kova juttu myös.
  • Parantaa muistia. Mitenkähän paljon unohtelisin asioita, jos EN kiipeilisi…

Kiipeily parantaa toden totta myös tärkeitä elämän taitoja, kuten peräänantamattomuutta, keskittymistä ja päättäväisyyttä. Ulkona tulee myös oltua huomaamattaan useita tunteja. Puhumattakaan unohtumattomista viikonloppuretkistä vaikkapa Ruotsinpyhtäälle tai Olhavalle, joita muistelee vielä vuosien päästä mielellään. 


Ehkä mielenkiintoisin juttu koski kuitenkin erityislasten kohdalla havaittua muutosta: kuuden viikon jälkeen kiipeilevä lapsi koki minäpystyvyytensä (engl. self-efficacy, olisiko itseluottamus parempi sana?) parantuneen. Ja saman huomasi myös lasta varmistanut ohjaaja.

Kiipeilyssä ei ole kyse vain lähtöotteista ja topista, vaan kaikesta siitä, mitä sitä ennen, jälkeen ja niiden välillä tapahtuu.

Mikä sinusta on kiipeilyssä parasta?

Joskus pitäisi kuitenkin osata luovuttaa ajoissa? Kuva vuosien takaa Slippery when wet -reitin edestä Jerosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti