"Pidä jalat seinässä!"
"Pidä core tiukkana!"
Nämä ovat ehkä tuttuja huudahduksia kiipeilykavereiltasi, kun kiipeät hieman negatiivisempaa seinää.
Kun aloitin kiipeilyn, yksi mystisimmistä asioista oli kiipeilykengän pitäminen slouppaavalla otteella 45 asteen hänkillä. Jostain syystä jalat poppasivat irti melkein aina, kun yritti hieman dynaamisempaa liikettä suorittaa. Muistan miten tuskaista oli ymmärtää se, mistä tämä johtui.
"Pidä core tiukkana!"
Nämä ovat ehkä tuttuja huudahduksia kiipeilykavereiltasi, kun kiipeät hieman negatiivisempaa seinää.
Kun aloitin kiipeilyn, yksi mystisimmistä asioista oli kiipeilykengän pitäminen slouppaavalla otteella 45 asteen hänkillä. Jostain syystä jalat poppasivat irti melkein aina, kun yritti hieman dynaamisempaa liikettä suorittaa. Muistan miten tuskaista oli ymmärtää se, mistä tämä johtui.
Nykyisin tiedän paremmin.
Kenkien vika :)
Noh, ei ehkä täysin, mutta pieni totuus tuossakin vitsissä. Kiipeilykenkien kärkien pyöristyessä, pienillä otteilla pysyminen käy haastavammaksi.
Se on tietenkin vain hyvää treenausta: hieman isoilla kengillä kiipeily vaatii
myös aivan toisenlaista luottoa jalkoihin, mikä edesauttaa taas
jalkatekniikkaa. Jalkaa on pakko painaa otteelle, mikä taas vaatii keskikropan tehokkaampaa aktivointia.
Mitä sitten voi tehdä, jos coretreeni on jäänyt väliin tai se kiipeilykenkä tuntuu lipsuvan aina siitä samasta otteesta?
Tässä vinkki, joka voi tuntua ehkä oudolta. Enkä tiedä moniko tätä oikeasti tekee... isot pojat tosin näyttävät vuolevan kenkien pohjia partaterällä, jos pohjaan on tullut suurempia viiruja. Tämä on hieman pehmeämpi lähestymistapa kenkien eheyttämiseen.
Tässä vinkki, joka voi tuntua ehkä oudolta. Enkä tiedä moniko tätä oikeasti tekee... isot pojat tosin näyttävät vuolevan kenkien pohjia partaterällä, jos pohjaan on tullut suurempia viiruja. Tämä on hieman pehmeämpi lähestymistapa kenkien eheyttämiseen.
Se on kenkien pohjien rapsutus.
Olet varmaan huomannut, että erityisesti sisällä
kiivettäessä kiipeilykenkien pohjat alkavat ajan myötä kiiltämään ja tulevat ehkä jopa vähän koviksi. Tämä on nähtävissä
erityisesti paikoissa, missä otteet ovat jo vähän kuluneet ja liukkaat. Kumit
saa kuitenkin hyvin helposti aktivoitua uudelleen. Pohjauttaa niitä ei siis
heti tarvitse.
Oheisella videolla näkyy, miten se onnistuu. Olen havainnut,
että tämä on ehdottomasti paras tapa saada hieman lisää luottoa kenkiin. Olen
kokeillut hiekkapaperia, peukalolla hierontaa, ja raspia, mutta nuo eivät
välttämättä tee muuta kuin kengistä liukkaammat (pohjan hierominen tosin
lämmittää kenkää ja näin ollen kylmällä kelillä voi olla paikallaan).
Kiipeilykenkien rapsutus from Jussi Kettunen on Vimeo.Ota siis veitsi ja rapsuta pohjaa sen verran, että kiiltävä osa muuttuu mustaksi. Kumia ei siis kulu millejä, pohjaa ei vuolla, vaan rapsutetaan.
Jos ei muuta, niin ainakin henkinen kitka paranee, kun tietää,
että kengät toimivat, kun vaikkapa släbillä on noustava yhden jalan varaan slouppaavalle
otteelle, joka tuntuu lipsahtavan milloin vain, kun jatko alla on jäänyt jo
useamman metrin päähän…
Loppuun vielä huomautus. Ketunhäntä mankassa ei ota vastuuta kengistä tai muista
vahingoista, jotka ovat mahdollisesti aiheutuneet edellä kuvatun toiminnan vuoksi.
Kokeile vanhoihin treenikenkiin ensiksi, jos olet epävarma. Rapsuta
huolellisesti ja pidä toinen käsi mahdollisimman etäällä.
PS. Tämä ei tosin vapauta sinua kokonaan coretreenistä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti