Jimmy Webbin vinkkejä greidaukseen

Arpapeliä?

Greidaus on kiipeilyn suola.

Ja pippuri, jos niikseen tulee. Välillä jos sitä laittaa liikaa, tulee sanomista, jos liian vähän, tulee sanomista.

Numero antaa jonkinlaista osviittaa siitä, mihin reitillä on syytä varautua. Ja kannattaako reitille edes lähteä, vielä. Tai koittaako onsightiä vai suostuuko suosiolla roikkumaan köydessä pultilta pultille.

(Joskus tosin reitti saatetaan "sand bagata" eli tahallaan greidataan helpommaksi, mitä se sitten todellisuudessa on. Mukavaa käytännön pilaa...).

Greidaus on jokaisella sektorilla omansa, tai näin ainakin tuntuu. Se luo klassikkoja, ja välillä reitin maine kiirii toiselle puolelle maata (kuten Kustavin "reittien greidaus alkaa ensimmäisen kahden metrin jälkeen" -tapa). Eli jos Kustavissa vitosen reitille tuntuu vaikealta edes päästä, kannattaa muistaa tämä... 


Greidaus ja toisten mielipide voi aiheuttaa myös helposti mielipahaa. Ainakin jos kaveri pudottaa heti pari pykälää vaikeustasosta pois. Vaikka tosiasia on, että lopullinen arvio syntyykin vasta usean nousun jälkeen.

Tästä on omakohtaista kokemusta.

Ja se kirpaisee hetken. 

Olin jo muutaman kevään ja kesän yrittänyt erästä projektia Liperissä (lopulta linja sai nimekseen Oivallus). Kun sen vihdoin ja viimein sain kiivettyä, se tuntui vaikeammalta kuin mikään mitä olin sitä ennen kiivennyt. Arvioin vaikeutta siihen käytetyn ajan ja mahdollisten yrkkien, mitä reitille voi sessiossa ottaa, mukaan. Kesällä otteissa oli melkenpä mahdoton pysyä.

Vitsailinkin, että toistonousija sen greidaa 7A reitiksi. 

Ja niinhän siinä kävi :)

Tosin siihen löytyi toisenlainen toppaus, ja reitti menetti sen jutun. Mutta itse olin sitä laput silmillä koittanut, eikä muutkaan olleet siihen sitä ennen toisenlaista betaa keksineet, niin sillä mentiin. Manttelointi siihen olisi kuulunut, ajattelin. Mutta helpoimmalla tavalla ne reitit on mentävä ja prosessi oli hieno odotuksineen ja pettymyksineen. Sormet verillä sitä sai vääntää.

Mutta onneksi on hyvä tietää, että greidaus ei ole helppoa ammattilaisillekaan. Näin kevään kynnyksellä uudet sektorit ovat mielessä, ja ensinousut kiikarissa. Jimmy Webb kertoi hieman omia tapojaan DPM Magazinen haastattelussa*, miten hän ajattelee asian (hän on myös hieman hämillään koko greidausasiasta), ja tässä asiat kootusti:

1. Onko se minun tyyliseni? Sopiiko se ruumiinrakenteelleni (tuntuu ehkä helpommalta, joten todellisuudessa vaikeampi).
2. Jos se EI ole tyyliseni, greidaa reitti yksi, kaksi pykälää alemmaksi.
3. Jos reitillä on pitkiä vetoja, miltä reitti tuntuisi lyhyemmästä (Jimmy 184 pitkä).

Kuten Jimmy toteaa, greidaukseen ei ole oikeaa tai väärää vastausta. Anna rehellinen mielipiteesi, ja ihmiset joko ovat tai eivät ole samaa mieltä.

Ja kuten hän toteaa, jos kiipeät jotain itsellesi tosi vaikeaa, niin se on siistiä!

*juttu alkaa sivulta 16

PS. Jimmy nähdään nyt myös Suomessa! Sisu Masters 2.4. Siellä viimeistään. (ehkä saatat bongata hänet ensi viikolla Suomen tiukoimmilla bouldereilla...)