Vanha kettu oppii uusia temppuja

Näkyykö tuossa kivessä mankkaa...?

Kiipeily on jännä laji.

Sitä voi harrastaa aina siitä lähtien kun oppii kävelemään, ja aina niin pitkään kuin vain pystyy.

Eikä harrastamisen aloittaminen katso ikää. Saman onnistumisen fiiliksen voi saada reitillä kuin reitillä, kunhan se vain tuottaa pientä tarvetta ponnisteluille.

Mutta sekin on jännää, miten kohta 11 vuotta kiivenneenä voi vieläkin tulla sellainen tunne, että siinä kehittyy, että oppii, jaksaa ja on pikkasen jopa vahvempi.

Viestittelin pitkästä aikaa Sami Koposen kanssa ja puhe kääntyi tähän seikkaan. Että on saanut treenata terveenä (kun viime vuonna molemmista käsistä pulleyt poksahti) ja tuntuu, että kehittyy. Samikin sanoi, että voima tuntuu tarttuvan nyt hieman paremmin, kuin viime vuonna armeija-aikaan.

Listerien ja Supermarion kiipeämiset viime viikonloppuna kuvastavat hyvin, että jooo-o, on voima tarttunut… ja muutama muu on jo mielessä, johon ehkä sinäkin pääset osalliseksi, mutta siitä sitten myöhemmin…

Sami myös kysyi, että mikä jippo minulla on ollut käytössä. Tätä kävin sitten pohtimaan, enkä oikeastaan keksinyt muuta kuin sen, että olen tehnyt säännöllisesti voimistelurenkailla liikkeitä (erilaiset punnerrukset suosikkeja). Ja coretreeniä paljon enemmän kuin ennen. Jossain määrin olen myös käyttänyt jaksottamista, tai ainakin koittanut treenata erilailla aina eri päivinä, kokeilla monta lepopäivää tarvitsee, jotta tulee hyvä päivä, vai tarvitseeko edes ja niin edespäin. Tein talvella myös pitkästä aikaa erilaisia tekniikkatreenejä, mitkä ehkä jollain tapaa on kehittänyt liikkumista ja jalkatyöskentelyä.

Treenit olen koittanut aina jaksottaa niin (kun aina sitä haluaa jotain projektia kränkätä) että alussa helpompaa tietty määrä, sitten voi koittaa, ja sitten taas lisää määrää. Kunhan tulee kiivettyä paljon, ettei käy niin että huomaa kahden tunnin jälkeen kiivenneen viisi reittiä, ja projektoineen yhtä.

Sami mainitsee MTK:n blogissa, että hän kiipeää 3-4 päivää viikossa eli vähentänyt sitä ja lisännyt muuta treeniä (Joensuun ajoilta muistelen määrien olevan jotain muuta :)). Olisiko tässä yksi vinkki siihen, jos tuntuu, että ei kiipeily mene eteenpäin? Tekee välillä jotain, mikä jäänyt vähemmälle? Itse ainakin huomaa helposti sen, että lihashuolto jää helposti vähälle, jos kaiken saatavilla olevan ajan käyttää vain kiipeilyyn.

Tällä hetkellä olen koittanut keskittyä yhden käden lukkoihin ja leuanvetoihin lisäpainoilla (toinen käsi esim. huonolla listalla ja toinen kahvalla, kun ei yhden käden leuka mene...) Ja näissäkin huomaa kehityksen. Kuten myös seinällä.

Mutta oli miten oli, kiipeilyssä voi nähtävästi aina oppia jotain uutta. Ja se on siistiä.

PS. Oletko vastannut jo pieneen kyselyyni kiipeilyblogeista? Käy jättämässä mielipiteesi tästä.