Ilari Kelloniemi – Pilkkimistä ohuella jäällä

Sisu Masters 2016 haastattelut jatkuvat.

Kun aloitin kiipeilyn, en oikeastaan tiennyt siitä mitään, mitä lajin ympärillä pyörii tai mitä siihen liittyy.

Taisinpa kerran tokaista, että ”Ai kuka Chris Sharma?”

Dosage-videoiden kasvattina, Dave Graham oli kiipeilytaidoistaan tullut jo tutuksi. Joskus mietin, että olisipa siisti joskus tavata herra (mutta en koskaan uskonut niin käyvän).

Ennen kuin nyt. 

Se mikä herroissa, niin Jimmyssä (jonka haastattelun löydät täältä), joka otti paikan haltuun melko nopeasti ja suhtautui asioihin (ja meihin) rennosti, Danielissa, kuin Davessakin oli jotenkin käsittämätöntä, oli se, miten lämpimästi he kävivät juttelemaan ja heittämään juttua jonkun tyhmän bloginpitäjän, tai heille ehkä ensisilmäyksellä näyttäytyneen, paikalle eksyneen hoomoilasen kanssa. Mutta jos et ole innostunut kiipeilystä kunnolla, niin herrojen kanssa kun jutustelet, niin innostut varmasti. 

Daniel jäi elävästi mieleen. Herra oli ehkä vähän hermostunut aluksi, mutta kun kävimme juttelemaan, niin hänen silmänsä avautuivat suuriksi ja kirkastuivat kuin pikkupojalla, joka oli saanut uuden leikkiauton. Hän puhui vuolaasti muun muassa reitistään, josta tulikin melko haastava... hän arvioi, että jos se olisi ulkona, se olisi greidattu ehkä… (tästä lisää vielä tänään).

Vaikka herrat ovat olleet mukana jo vuosia, kiipeily on edelleen se, mikä saa heidät sekaisin. 

Jos maailmassa kaikki onnistuisivat löytämään sen oman jutun, mistä puhuttaessa silmät loistavat, maailma olisi melko erilainen paikka, luulen.

Mutta. Danielista ja Davesta vielä lisää piakkoin (vielä tänään toivottavasti. Aurinko paistaa, kerkeisköhän käydä ulkona kiipeämässä ennen Sisu Mastersia?)

Ilari oli jo hieman kokeillut reittiään, ja se näytti ihan hyvin jo menevän. Siksipä kaivoimme Akin kanssa tutkivan reportterin asenteemme esiin, ja nakkasimme nauhurin Ilarin eteen.

Tässä tulos. Toivottavasti pidät.

Ilari Kelloniemi c Aki H.

Moi Ile! Mitä kuuluu?

Hyvää kuuluu! Mukava olla mukana kisassa, ja hauska päästä testaamaan näitä reittejä, kuinka vaikeita ne oikeasti ovat.

Kerrotko vähän sinun reitistä.

Noh, siinä on alkuun dyno boxiin, missä on ote ja boxi kiinni. Sen jälkeen tuodaan heel hook käden viereen, ja matchataan boxiin. Vedetään gastoniin, jonka jälkeen pitäs heittää toe hook liukkaalle pinnalle, ja sit vaan underiksi. Sen jälkeen mantteloidaan boxin päälle, mihin hypättiin. Otetaan underi, ja hypätään aika pitkä muuvi toppiin.

(haastattelijan epäuskoinen naurunhörähdys)

Onko se tarkoituksella lennokasta?

Kyllä se on. Eka ja vika muuvi on dyno periaatteessa. Ajattelin, että se vois olla näyttävä kisoihin. Toivottavasti ei tullut liian vaikeeta. Ei kai…

Osasitko odottaa, että pääset kisoihin mukaan?

Se tuli kyllä aika yllätyksenä. En odottanut, että olisi näin montaa kisailijaa.

Mitä kaikkea taitoja reitilläsi tarvitaan?

Koordinaatiota, venyvyyttä, vasemmalle gastoniin meno on aika fyysinen ja myös vastalihaksia, corea toe hookiin… vähän kaikkea.

Ile hienosäätämässä reittiään.

Enimmäkseen kisareitit näyttävät, että niissä on boxeja, dynoja… yhdessäkään ei ole poketteja.

Ei oo. Siitä mä olen tyytyväinen.

Jimmy puhu, että hänelle on tärkeää, että otteet ovat ergonomisia.

Joo. Ja jos poketteja on niin ne ovat niin hyviä, että niissä ei ole sormivamman riskiä, yleensä.

Eli poketteja ei treenata? Muuta kuin Frankenjuraa varten.

Joo ei. Ja mä en treenaa muutenkaan poketteja.

Nalle sattui juuri yrkkäilemään omaa reittiään. Mietittiin, saisiko siinä kruxia skipattua, mutta Ile tuumi, että Nalle tekee sen sellaiseksi, että sitä ei voi ohittaa, vaikka mieli tekisi. Erittäin vaikea tulossa…

Reitit ovat enimmäkseen slouppeja?

Joo. Nallella ja Danielilla on krimppejä, mikä vaatii vaan pelkkää sormivoimaa alusta loppuun. Ja sitten on Daven tommonen…. josta ei saa mitään selvää. Aika pitkä. Mun reitti on enemmän kisatyyppinen, joka voisi olla vaikka jossain maailmancupissa. Andyn reitti on myös vähän kisatyyppinen. Jimmylla on suoraviivainen, pelkkää voimaa.

c Aki H.

Jimmy testaili hieman Ilen reittiä. Meinas käyttää apuotteita…

Koetko olevasi lahjakas tähän hommaan?

No joo.. ehkä lahjojakin, mutta se määrä mitä mä treenaan … se on aika kova. Ihan älyttömän määrän teen töitä sen eteen.

Mites paikat ovat kestäneet?

Kyyyllä ne on kestäny. Yksi sormivamma ollut tämän 12 vuoden aikana. Ranteen kanssa ollu vähän ongelmia, kerran polvi leikattu.

Onko sulla harjoittelu fiilispohjalla vai onko jaksoitusta?

Se menee hyvin pitkälle niin, että kiivetään niin kauan kuin jaksaa, ja kun ei jaksa vähän himmataan, ja sit taas kiivetään kovaa.

Bansku huuleen ja takas (naurua!)

Tietty kun tekee reittejä työkseen niin se rajoittaa vähän treenaamista.

Onko sulla jotain jaksotusta harjoitteluun?

Mulla on ollu sellainen, että kaksi päivää kiipeilyä ja sitten yksi täysi lepopäivä. Mutta kyllä joka päivä tulee reitinteon yhteydessä kiivettyä vähän… ne on kevyempiä päiviä, ns. lepopäiviä. Reissuissa tietysti mentävä aina kun mahdollista.

Mites Turun skene? Tuleeko siellä kiivettyä?

Nousiaisissa käytiin itse asiassa just pari päivää sitten kiipee. Ja tietty vanhempia tulee käytyä moikkaamassa. Andy itse asiassa kiipesi juuri Nousiaisten kattoon uuden reitin. Ihan napakka pätkä. Ehkä ensi kerralla menee mulla.

Onko suomiporukalla jotain jenkkien varalle? Onko jännitystä?

En mä sanois…. Et ei tämä ole mikaan suomi vastaan jenkit. Kiva kiipee yhdessä.

Miten pisteytys muuten menee?

Kaksi bonus otetta tulee reiteille. Topeista tietysti enemmän, mutta juuri nyt en ihan tarkalleen muista, miten pistejärjestelmä menee.

Paljon siinä on aikaa kiivetä reittejä?

Kolme yritystä.

Oho. No se tekee siitä vähän haastavaa.

Joo. Jos olisi viisi minuuttia aikaa, niin se ei ehkä tällä formaatilla toimisi.

Onko sulla mitään taktiikkaa? Millaisella musiikilla lähdet liikenteeseen, mitä sä teet aamulla… Vai onko se vaan silleen et kuppi kahvia ja menoksi?

(siten tuli paljon, paljon huonoa läppää…)

Eipä mulla oikeastaan kisapäivänä ole mitään rutiineja. Ottaa rennosti, ei ota paineita. Sillä pääsee jo pitkälle. Tietenkin valmistava treeni on se tärkein juttu. Edeltävä viikko ratkaisee.

Miten olet valmistautunut treenillisesti näihin kisoihin?

Kiipeemällä paljon.

Se on salaisuus, ymmärrän sen (naurua!)

Näissä kisoissa mitataan ainoastaan sitä, kuka on vahvin. Tässä ei ole sitä varsinaista reitinlukutaitoa mukana. Tässä on vaan se, että kuka jaksaa kiivetä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman vaikeita reittejä.

Mites sitten, jos tavan pulliaiset haluaisivat valmistautua vastaavaan fyysiseen suoritukseen… mitä vinkkejä antaisit?

Kiipeä todella pitkiä treenejä. Väsytä itsesi loppuun asti, koska tässä pitää vaan jaksaa.

Eli kapasiteettia pitää olla?

Joo, ja tietysti maksimivoimaa, koska reitit ovat aika limitillä koko ajan. Toisin kuin maailmancupin reiteissä, joissa ne ovat helpompia, mutta vaikealukuisia.

Miten muuten vertaisit näitä reittejä johonkin toiseen urheilulajiin, vaikka 100 metrin juoksuun. Meneekö nämä siihen maagiseen 10 sekunnin rajaan vai onko nämä vielä jotain kovempaa? Voiko näitä verrata mihinkään, jos lajia ei vielä tunne?

Hiljaisuus….. tuskallisen pitkä hiljaisuus...

Naurua…..

Pilkkiminen ohuella jäällä. Se on aika hyvä vertaus. Se tietysti riippuu siitä miten suoriudut reiteillä. Jos pääset toppimuuviin kolme kertaa, ja tiput sieltä niin se on todella paljon väsyttävämpää lähteä seuraavalle reitille. Toisin kuin sillä, joka on tippunut kerran ekasta muuvista, ja topannut sitten.

Mut jos joku nämä kaikki kiipeäisi niin se olisi kyllä ihan älytön suoritus.

Ei noihin montaa hyvää yrkkää pysty ottamaan. Jos pääset lähelle toppia niin et sä sinne toista kertaa välttämättä pääse.

Mitä greidiä nämä reitit ovat?

Noo, en osaa sanoa muuta kuin omasta reitistä… pitäs lämppäillä vähän, mutta joku 8A+/8B.

Lupa puristaa. c Aki H.

Mitä tuo etäisyys muuten on vikan otteen ja topin välissä?

Joku pari metriä...

Eihän se ole kuin suoristaa itsensä…

Niin… lyhyemmille se voi olla jopa helpompi.

Seuraavaksi menimme sanattomiksi. Ilen reitillä rupesi tapahtumaan. Tätä ei kyllä olisi uskonut, mutta…

Henkka löysi poketin muodosta! Melkein näytti siltä, että kohta mies hyppää reitille, mutta taisi muut hommat viedä huomoin kuitenkin…

Toivottavasti puhevälit eivät menneet haastattelun myötä… Ei vaan, tsemiä Ilelle illan kisoihin! Kehu muita turkulaisittain niin menee pojilla pasmat sekaisin.

PS. Sisu Masters 2016 on loppunmyyty, mutta voit seurata kisoja vaikka asuisit kauempana suorana Yle Areenasta kello 17.55 alkaen! Melkoinen tilaisuus.

PPS. Tsekkaa myös Andyn haastattelu (kunhan olet kuorinut prologin päältä) Pure8a-blogista.

PPPS. Koposen Samille hyvää syntymäpäivää!